Yhteisöllisyys

381
septimazo.jpg
septimazo.jpg

Minä ja maisemani -palstalla kohtaavat kaksi kirjoittajaa: toinen Arabianrannasta, Toukolasta tai Vanhakaupungista, toinen kauempaa Suomesta tai maailmalta. Kumpikin tarkkailee samaa teemaa omassa maisemassaan. Tällä kertaa kohtaava Arabianranta ja Septimazo.

 

Jenni Kivistö, Septimazo, Bogota, Kolumbia

BOGOTAN kaduilla tapaa outoa yhteisöllisyyttä, etenkin perjantai-iltaisin, jolloin hulluus tiivistyy. Edustettuina ovat erilaiset sosiaaliluokat, köyhyys ja rahan saalistamisen tärkeys on silmiin pistävää ja jokseenkin surullistakin, mutta tunnelma on kuitenkin lämmin. Vaikka rikkaat ja köyhät elävät hyvinkin eri alueilla ja eivät normaalisti ole niin paljon kosketuksissa, perjantaisin kaikki tanssivat yhdessä kadulla luottaen toisiinsa enemmän kuin poliisiin.
Kadulle levitetyllä kankaalla miehet alkavat hakata tamboreita. Tummaihoinen nainen tanssii ylpeästi afrikkalaista mapaleeta. Bisnespukuinen mieskin alkaa heilutella olkapäitä. Toisaalla ihmiset muodostavat ringin. Keskellä oleva lupaa tehdä ruumiistaan ravun ja kuution. Haukkuu pilke silmäkulmassa kaikki, jotka jäävät katsomaan mutta eivät maksa. Kiertää hatun kanssa läpi jokaisen silmäparin. Viereinen pelleksi pukeutunut on kovin suosittu. Antaa armottomalla ironialla jokaisen kuulla totuuden itsestään. Seuraavassa kulmassa kaksi teiniä on onnistunut saalistamaan huomion. Toinen tekee suullaan toiselle soundit, joka rappaa Bogotan vääryyksien puolesta. Jossakin poliisi käskee maissia karistavan naisen luovuttamaan kärrynsä. Nainen valittaa. Ensin yksi, sitten toinen jää seisomaan naisen viereen. Poliisi häädetään tiehensä ja perjantai-ilta jatkuu normaaliin tapaan.

Kirjoittaja on asunut Bogotassa noin kaksi vuotta. Hän opiskelee Black Maria -elokuvakoulussa.

Kuva: Daniel Andrès Molina Sierra. Daniel on Kolumbialainen taiteilija, joka on kiinnostunut ympäristötaiteesta.

img_9693.jpg

Kuva: Tuukka Troberg. Janne viime kesän Kuningassoundissa. 

Janne Kareinen, Arabianranta, Helsinki, Suomi

Ennen Arabianrantaan muuttoa en ole ikinä halunnut tutustua naapureihin. Ja nyt poikani luulee että kaikki, joiden kanssa pysähdymme juttelemaan, ovat naapureita. Muutimme asuntoomme marraskuussa 2004 ja heti seuraavan vuoden alusta meitä kokoontui joukko nuorten lasten vanhempia talotoimikunnaksi. Talotoimikunta järjesti lukuisia juhlia asukkaille ja ryhdyin myös talomme intran ylläpitäjäksi, eli moderaattoriksi. Näiden seurauksena sekaannuin kaikenlaisiin yhteisöllisiin projekteihin, kuten nyt viimeisimpänä kaupunginosayhdistykseen, enkä enää halua päästää irti. Toukola, Vanhakaupunki ja Arabianranta muodostuvat ihmisistä ja hiljaisena kaiken pohjalla henkii sellainen yhteisöllisyys, jota en ole muualla ihollani tuntenut.
Maisemani on tehty ajatuksista, puheesta, unelmista, kosketuksesta ja yhteisöllisyys syntyy minulle yksittäisistä ihmisistä, jotka kokoontuvat yhteen puhaltamaan yhteistä tulevaisuutta. Ja maisema täällä on erityisen mukava.

Kirjoittaja on Arabianranta–Toukola–Vanhakaupunki-kaupunginosayhdistyksen puheenjohtaja.