Arabianrannan, Toukolan ja Vanhankaupungin alueen arkkitehtuurissa on ainutlaatuista sen historiallinen kerrostuneisuus. Alueelta löytyvät Helsingin syntysijat, 1800-luvun lopun puuhuviloita ja tehdasalue, 1920–30 -luvuilla rakennettuja puutalokortteleita ja nykyarkkitehtuurin kiinnostavia kokeiluja, kuten uusloft ja omakotitalot kerrostalojen katolla. Arabianrannalla on voimakas muotoilun, taiteen ja uuden kaupunkisuunnittelun leima, vaikka itse rakennusarkkitehtuuri ei olekaan ehkä niin omaleimaista kuin mihin olisi ollut mahdollisuus.
Kuva: Onnistunut arkkitehtuuri luo aktiivista kaupunkikulttuuria. Taiteen, asumisen ja teollisuuden sekoittuminen tekee Arabianrannasta elävän.
Kuinka aluetta voisi kehittää niin, etteivät taide ja muotoilu olisivat osa elävää kaupunkikulttuuria – ja miten rakentaa uutta niin, että se ottaa alueen historian huomioon?
"Taide ja muotoilu eivät saisi tarkoittaa vain maahan tai seiniin kiinnitettyjä taideteoksia", sanoo arkkitehti Antti Ahlava, joka opettaa kaupunkisuunnittelua TKK:n Arkkitehtuurin laitoksella. "Taideohjelma voisi keskittyä yhä enemmän toiminnallisuuteen, niin että esimerkiksi taloyhtiöt tuottaisivat itse palveluja, pitäisivät vaikkapa gallerioita."
Ahlavan mukaan ei ole hyvä jos alueella on erillisiä asumisen, taiteen ja teollisuuden vyöhykkeitä. Toimintojen pitäisi sekoittua, jotta alueesta tulisi oikeasti elävä organismi, jota kaikki ovat yhdessä rakentamassa. Virkeä kaupunki ei ole koskaan valmis.
Ahlavan mielestä yhteisöllisyys on liian laaja käsite kaupunkisuunnitteluun ja asumiseen. "Meidän tulisi pikemminkin puhua vuorovaikutuksen laadusta suunnittelussa ja alueen asukkaiden kesken. Positiivista on, että Arabianranta on kehitetty harvinaisen tiiviissä yhteistyössä alueen toimijoiden kanssa ja asukkaille on kehitetty poikkeuksellisen laadukkaita paikkoja vapaaehtoiselle yhteistoiminnalle sisällä ja ulkona."
Parantamisen varaakin on: "Taloyhtiöt voisivat vieläkin aktiivisemmin tarjota palveluita naapurustolleen – pieniä baareja, ravintoloita ja kylpylöitä, kotikutoisia kirjastoja, pienen budjetin pesuloita ja klubeja", Ahlava ehdottaa.
Se, minkälaiseksi yhteys Kalasatamaan tulee muodostumaan, ratkaisee tulevaisuudessa, levittäytyykö kantakaupunkimainen kaupunkikulttuuri Kalasataman kautta alueelle. Jotta tätä kehitystä voisi edistää ja välttää lähiömäisyyden negatiivisia piirteitä, myös kivijalkatoimintaa pitäisi vilkastuttaa ja miettiä, voisiko vielä isompi osa autojen pysäköintipaikoista siirtyä maan alle.
Arabianrannassa on tehty paljon onnistuneita ratkaisuja, jotta alue pysyisi kiehtovan omaleimaisena ja asukastoiminta aktiivisena. Vanhoista tehdasrakennuksista on tehty uusia tiloja ja asukkaiden kirjoa haluttu tietoisesti edistää Omistus-, vuokra- ja opiskelija-asuntojen rinnakkaisuus sekä yritysten ja oppilaitosten suuri määrä luovat kirjavaa miljöötä.
"Ranta voitaisiin kuitenkin ottaa aktiivisemmin käyttöön rakentamalla sinne paikkoja eri toiminnoille, muun muassa paviljonkeja ja laitureita", Ahlava toteaa.
"Kun rakennetaan uutta, ei pitäisi keskittyä keskustelemaan vain rakennusarkkitehtuurista vaan laajemmin kaupunkikuvasta; siitä, miten esimerkiksi kaavoituksella ja kulkureittien suunnittelulla voidaan vaikuttaa asukkaiden aktiivisuuteen ja alueen pysymiseen elävänä."
Ahlavan mukaan alueella on paljon potentiaalia, jota pitäisi osata hyödyntää.
"On hienoa, että tänä keväänä TaiK:in MoA-näyttely jalkautuu alueelle. Samalla tavalla asukkaat voisivat käyttää TaiKin palveluja aktiivisemmin. Tehdaskiinteistön läpi voitaisiin avata lisää kulkureittejä Mediakeskus LUME galleriakäytävineen voisi kehittyä alueen kulttuurielämän keskukseksi.
Se voisi toimia avointen tapahtumien tilana."
Teksti:
Anna-Riikka Carlson
on Kuohun toimitussihteeri ja Kustannusosakeyhtiö Avaimen
kustannuspäällikkö, joka nauttii arjesta Arabianrannassa.
Kuva:
Tuukka Troberg
on valokuvaaja, joka opiskelee myös verkkoviestintää.