Arabianrannan aluetta on markkinoitu muotoilun ja taiteen urbaanina puistomaisena asuinalueena. Luonnonläheisyys koskettaa kaikkia alueella liikkujia ja asuintalojen pihoilta ja terasseilta aukeavat näkymät Toukola-Arabian rantapuistoon ovat alueen asukkaille voimavara. Rantapuisto tarjoaa myös itäisille kantakaupunkilaisille tärkeän yhteyden merenrantaan.
Sijainniltaan erityinen suunnittelukohde
Toukola-Arabian rantapuisto on valmistuessaan 45 hehtaarin kokoinen puistoalue. Ranta-alueen suunnittelu ja rakentaminen on ollut pitkän aikavälin hanke, jonka alkuvaiheet liittyvät entisen teollisuusrannan täyttöön 1980-luvulla. Rantapuisto on vuosien myötä saanut luonteikkaan ilmeensä ja on aktiivisessa käytössä kaikkina vuodenaikoina. Sijainniltaan erityisestä puistosta ulottuvat laajat liikunta- ja virkistysmahdollisuudet Viikin luonnonsuojelu- ja maatalousalueisiin sekä Vantaanjoen suuntaan.
Alustavan suunnitelman mukaan rantapuiston piti valmistua ennen asuintalojen valmistumista vuonna 2000. Rantapuistossa on jouduttu puhdistamaan ja vaihtamaan pilaantunutta maata sekä tekemään muuta esirakentamista, mikä siirsi puistorakentamisen aikataulua, kertoo Toukola-Arabian rantapuiston yleissuunnitelman laatinut maisema-arkkitehti Gretel Hemgård Maisemasuunnittelu Hemgårdista. Aikataulu oli lopulta puiston rakentamisen kannalta parempi, sillä asuintalojen rakennustyömaa levisi puistovyöhykkeelle. Täyttömaan ongelmat Hemgård on kuitenkin halunnut kääntää puiston rikkaudeksi sekä visuaalisessa että biologisessa mielessä.
Rantaniityt puistosuunnittelun esikuvana
Maisema-arkkitehtina Hemgårdille oli alusta asti selvää, että puisto olisi luonteeltaan avoin. Asunnoista ei tarvitsisi kulkea rantaviivaan asti Vanhankaupunginlahtea katsomaan. Esikuvana oli saariston kulttuurimaiseman arvokkaat, mutta häviämässä olevat rantaniityt. Kaupungissa avoin tila koetaan usein ankeaksi ja tyhjyyttä halutaan täyttää, rantapuistoalueella Hemgård on taas käyttänyt avoimuutta ja avaruutta hyvän ja viihtyisän ympäristön avaintekijänä.
Hemgård kertoo, ettei täyttömaalle rakennettavan rantapuiston suunnitteleminen ollut aivan yksinkertaista. Suurimmat haasteet olivat meri ja täyttömaan pohjaolot. Meren pinnan vaihtelu, aallot ja jää sekä pieni, mutta tasainen maan painuminen piti ottaa huomioon. Täyttömaata ei ole voitu perustaa paaluille kuten korttelialueita, ja siksi ranta painuu vielä hieman pysähtyen sitten tiettyyn tasoon. Aika ajoin täytetään lisää. ”Tässä suunniteltiin kohdetta, joka ei pysy paikoillaan”, Hemgård toteaa.
Täyttömaan yksitoikkoisesta rantapenkereestä piti kuitenkin saada vaihteleva ja puoleensavetävä. Muotoilulla rantaviivasta tehtiin mutkittelevampi, mikä paljastuu veden noustessa. Rannassa käytettiin kiviä monella eri tavalla: muurirakennelmina, astinkivinä, loivina ja jyrkkinä luiskina jne. Muu materiaali olisi huuhtoutunut heti pois. Veden äärellä olemisesta haluttiin yhtä nautinnollista kuin luonnon rannoilla, kertoo Hemgård.
Rantapuiston rakentaminen täyttömaalle on asettanut suunnittelulle reunaehdot. Korttelipihojen ja rantapuiston välisiä tasoeroja Hemgård käytti hyödyksi maaston muotoilussa. Tuloksena ovat asuinrakennuksilta rantaan päin laskevat maaston kolmionmalliset muodot, jotka ohjaavat katseiden ja liikkumisen suuntia merelle päin. Alueella liikkuessa huomio kiinnittyy myös mereen laskeviin siksakin mallisiin puroihin, joiden ekologinen tehtävä on kuljettaa alueen hulevedet eli sade- ja sulamisvedet mereen.
Rantapuisto osana Arabianrannan taidetta ja muotoilua?
Rantapuisto on osa Toukolan ja Arabian rakennettua ympäristöä, jossa taiteen ja muotoilun osuus on ollut korostetussa asemassa. Hemgård ei innostu design-sanan käytöstä, koska suunnittelutyössä on tarvittu niin paljon teknistä ja ekologista tietoa muotoilutaidon lisäksi. Toisaalta Hemgårdin mielestä materiaalin hallinta kuuluu jokaiseen designprosessiin. Puiston muotokielessä tuli näkyä että kyseessä on tekomaisema, merenlahdesta täytetty ja rakennettu puisto. Muotoilun avulla puistolle luodaan oma identiteettinsä ja siitä on haluttu selkeä ja vahva.
Suunnittelijana Hemgård tietää puiston yleensä olevan parhaimmillaan viiden vuoden kuluttua rakentamisesta, jolloin kasvillisuus on ehtinyt kehittyä ja maan painuminen on pysähtynyt. Rantapuisto alkaa elää omaa itsenäistä elämäänsä valmistumisensa jälkeen. Hemgård uskoo, että rantapuistoon halutaan tulevaisuudessa väliaikaisia tai pysyviä taideteoksia ja sitä ajatellen puistossa on puuryhmien rajaamia erilaisia tiloja. Hän toivoo samalla, että puiston muotokieleen kiinnitetään huomiota taideteosten suunnittelussa.
Hanna Sorsa
Kirjoittaja on Arabianrannassa asunut maisemantutkija
