Minä ja maisemani -palstalla kohtaa kaksi kirjoittajaa: toinen Arabianrannan, Toukolan tai Vanhakaupungin alueelta, toinen kauempaa Suomesta tai maailmalta. Kumpikin tarkkailee samaa teemaa omassa maisemassaan. Tällä kertaa kohtaavat Käpylä ja Kalunda.
Anu-Elina Lehti
Käpylä, Helsinki, Suomi
On kummallista elää toisen ihmisen elämää. Asun hänen keltaisessa puutalossaan, noukin oudolle nimelle lähetettyä postia laatikosta ja sivelen kellastuneiden klassikkojen kansia vieraassa makuuhuoneessa. Olen putkiremonttipakolainen, jota kohtasi odottamaton ystävällisyys: tuntematon nainen, joka tarjosi pakolaisleiriä Kumpulasta. Muutaman Etelänmerelle lähetetyn sähköpostin jälkeen sain avaimet käteeni. Lupasin tehdä lumitöitä ja maksaa sähkölaskun.
Seuraavana päivänä pakkasin omat ja lapseni tavarat muutamaan Ikea-kassiin ja parkkeerasin fiatin Limingantielle. Ensimmäinen yö oli vaikea. Lapsi protestoi ja minä kasasin kapeaan sänkyyn kolme peittoa, jotta edes jossakin olisi lämmin. Kesti yli viikon, ennen kuin löysin vessasta lattialämmityskatkaisijan. Kävin myös rautakaupassa ostamassa pattereiden ilmaajan.
Kuva hyväntekijästäni tarkentuu joka päivä. Hän rakastaa kirjallisuutta, etenkin reheviä venäläisiä klassikoita. Hänessä on selvästi keräilijän vikaa, vain harvoilla on yhtä laaja kokoelma lp-levyjä ja elokuvia. Naulakossa roikkuu kaksi pyöräilykypärää, joogamatto ja kävelysauvat, mutta kattilakaapin takana on kunnioitettava kokoelma likööreitä ja laatushampanjaa. Seinillä on taidetta, lasten piirustuksia ja julisteita, mutta ei yhtään autenttista valokuvaa asunnon omistajasta. Tiedän hänen elämästään paljon, mutta en kuitenkaan mitään. Onko hänen äänensä matala? Onko hän lyhyt tai nauravainen?
Jos lainaisin omaa asuntoani tuntemattomalle hän päätyisi tavara-analyysissään varmasti kummalliseen lopputulokseen. Ainakin vaikuttaisin huolettomalta (ja sehän on totta), sillä lautalattiat ovat täynnä naarmuja ja suurin osa kodista on jotenkin sinnepäin. Mutta olisinko tosiaan asuntoni näköinen? Omituinen sekamelska eri tyylejä, räjähtänyt lundiahylly ja surkea kasa kioskikirjallisuutta.
En oikein jaksa uskoa, että koti määrittelisi ihmisen perusolemuksen. Todellisen Sylvian tapaan kesällä, kun hän palaa Haitilta. Sitä ennen ehdin hankkia hyllyyni pari paksua Dostojevskia.
Anu-Elina Lehti
on käpyläläinen toimittaja, joka olosuhteiden pakosta
tarkasteli naapurikaupunginosan elämänmenoa.
Elina Hirvonen
Kalunda, Lusaka, Sambia
Hiljaisuus. Kolme. Kaksi. Yksi. Nyt. Näyttelijät toimivat, kun nainen laskee kätensä. Naisella on pienet rastaletit ja itse tehty reppu selässä. Päässä ovat luurit, joiden kautta hän kommunikoi yläkerrassa olevaan ohjaamoon. Olemme sambialaisen saippuasarjan Kabananan kuvauksissa. Sarjan käsikirjoittaja, apulaisohjaaja ja lavastajat ovat ystäviäni.
Nuoria, jotka olivat vuosi sitten kesällä yhdessä paikallisen ohjaajan ja osittain suomalaisen kuvausryhmän kanssa tekemässä maan toista pitkää elokuvaa, Suwia. Työtä seuratessa itkettää. He ovat niin lahjakkaita, niin ammattimaisia. Jokainen on oppinut alan ilman muodollista koulutusta tai ulkopuolelta tulevaa tukea.
Nuori nainen, joka huolehtii siitä että kuvausryhmä pysyy tiukassa aikataulussa, menetti molemmat vanhempansa pienenä. Hän asuu sukulaisten kanssa, jotka pitävät taiteeseen suuntautuneita haaveita hömpötyksenä. Hän on opetellut elokuvan tekemistä, kuvaamista, käsikirjoittamista ja ohjaamista itse. Hän on myynyt itse tekemiään laukkuja saadakseen rahaa alan kursseille maassa, jossa ei ole varsinaista elokuvakoulutusta. Kesän elokuvatuotannon jälkeen hän, ja muut mukana olleet nuoret pääsivät mukaan Sambian mittapuussa ammattimaiseen saippuasarjatuotantoon. He eivät enää ole harjoittelijoita vaan ammattilaisia, joiden näkemyksiä kuunnellaan. Pitkien työpäivien ohessa suunnitellaan omia elokuvia. Niiden tekemiseen ohjaa intohimo, ja tarve kertoa omia tarinoita. Jonakin päivänä ne tarinat leviävät maailmalle, ja kuiskaavat omat sävynsä Afrikasta maanosan sisällä ja ulkopuolella eläviin kuviin.
Elina Hirvonen
on Lusakassa, Sambiassa, asuva dokumenttiohjaaja, kirjailija.