Sivusta Sanoen

337

Helsingin Kaupungin nuorisotyö aloitti vuonna 1948, kun ensimmäiset kerhokeskukset perustettiin Mäkelään, Käpylään ja Vallilaan. 1970-luvulle tultaessa nimi muutettiin Nuorisoasiainkeskukseksi. Samalla vuosikymmenellä Nuorisoasiainkeskus pääsi lehtiotsikoihin kieltäessään Aku Ankan tilaamisen nuorisotaloille, koska Aku Ankan ja Iineksen suhde nähtiin epäsiveellisenä.

Tänään nuorisoasiainkeskus on Suomen suurin nuorisopalveluja tuottava
nuorisotoimi, jonka kohderyhmänä on 10-18-vuotiaat helsinkiläiset nuoret.
Aku Ankkaa saa jälleen lukea, eikä nykypäivän nuoriso-ohjaaja pelkää
puhua seksuaaliterveyteen liittyvistä asioista. Toimintaa on tarjolla noin yhdeksässäkymmenessä
tilassa eri puolella Helsinkiä. Stadin nykypäivän teinien
vanhemmat ovat siis kolunneet paljolti samoja mestoja kuin vanhempansakin.

Kyselin Facebook-kavereilta heidän omia nuorisotalofiiliksiään parin vuosikymmenen
takaa sekä heidän lapsiensa tunnelmia tämän päivän nuorisotiloista.
Molemmissa ryhmissä ykkösjutuksi nousivat hyvät työntekijät.
Arabian Nuorisotalon henkilökuntaa kehuttiin taidosta pitää yllä järjestystä,
mutta myös nuorten maailman ymmärryksestä. Lisäksi mahdollisuutta
kehittää omia juttuja kiitettiin. Nuorisotalolle lähteminen voi olla vaikeaakin.
Ulkopuolisuuden tunne voi estää ottamatta ensimmäistä askelta tai
ujous voi olla liikaa. Nämäkin nuoret olisi myös hyvä tavoittaa.

Tiedottaminen nuorille on tänä päivänä onneksi helpompaa kuin 80-luvulla sosiaalisen median ansiosta, mutta sekään ei aina riitä. Vanhemmat, kannustakaa nuorianne käyttämään nuorisotalojen upeita palveluita ja käykää toki itsekin tutustumassa niihin. Toimintaympäristö lienee muuttunut jonkin verran mutamassa kymmenessä vuodessa, mutta nuoruuden kauheus ja kauneus on yhä ennallaan.

Teksti : Marika Rosenborg

”Myyrmäessä meillä oli nuoriso-ohjaajana Elwood , joka on siis Sir Elwoodin hiljaisista väreissä sittemmin vaikuttanut laulaja Juha Lehti, hieno mies. Hän kertoi meillä liftanneensa paljon, mutta että naisrekkakuskit eivät milloinkaan olleet tarjonneet kyytiä. Lupasin, että minusta tulee rekkakuski ja otan kaikki kyytiin. Jotkut hetket jäävät vain niin elävästi mieleen.”

Arabianrantalainen Sanna, joka ei vielä tähän päivään mennessä ole hankkinut rekkakorttia