Kristina Riska on töölöläinen keramiikkataiteilija ja muotoilija, jolla on työhuone Arabian tehtaan taideosastolla.
“Olen monen polven töölöläinen ja tunnen lapsieni sanoin ‘kaikki Töölöössä’. Tiedänkin paljon ihmisiä ensin isovanhempien ja myöhemmin lasteni kautta sekä nykyään kaikki koiranomistajat. Töölöstä kuljen Arabialle kasin ratikalla. Tulin ensimmäisen kerran harjoittelijaksi Arabian tehtaalle vuonna 1984. Palasin takaisin vuonna 1993 ja sillä kertaa jäin.
Tehdas on pienentynyt sisältä todella paljon siitä, mitä se oli 1980-luvulla, mutta ulkoa alue on laajentunut. Nyt täällä liikkuu paljon ihmisiä koko ajan ja ratikassa kuulee erilaisia, omituisia kieliä. Se on fantastista! Olen aina tykännyt tehdä töitä illalla ja ennen pelkäsin liikkua täällä myöhään. Rantahan oli aivan tyhjä, pelkkää jättömaata, jonka hiljaisuudessa kuuli tuulen suhinan. Tehtaan takana oli Arabian kaatopaikka, josta saattoi löytää aarteita.
Tehtaalla ja työhuoneillamme on niin pitkä historia, että usein aistii ettei ole yksin. Se on rauhoittavaakin, vanhoihin rakennuksiin on jäänyt jotain menneestä. Olen henkeen ja vereen arabialainen. Nykyään taideosastolla olemme kaikki freelancereita, mutta ennen taiteilijat olivat tehtaan palkkalistoilla. Tehdas sponsoroi meitä ja tarjoaa tilat.
Tehdessäni omaa taidettani en koskaan tiedä miltä lopputulos näyttää. Yhteys työhön on syvä, aivan kuin katsoisi peiliin. Olen kiinnostunut ruman ja kauniin rajasta. Siitä, voiko ensi näkemältä ruma asia muuttua kauniiksi ja minkä äärelle ihminen hiljentyy. Kun teen tuotesuunnittelua, lähden liikkeelle eri kohdasta itsestäni. Estetiikka on myös erilaista kun sitä asettuu ikään kuin itsensä ulkopuolelle.
En ole kauhean ihastunut tämän alueen uuteen arkkitehtuuriin. Varmasti yritys on ollut hyvä, mutta arkkitehtuurin tekeminen on muuttunut ja talot rakennettu liian tiiviisti. Toukolan puoli on todella viehättävä ja tehdas jakaakin vanhan ja uuden puolen. Todennäköisesti asukasrakenteesta johtuen tämä alue vaikuttaa kuitenkin aktiivisemmalta kuin Töölö. Kun palaan ratikassa illalla kotiin, entisen kääntöpaikan kohdalla avoimista ikkunoista näkyy aina joku jumpparyhmä. Siitä tulee kotoisa olo: ihmiset käyvät töissä ja harrastuksissa, elämä on ihan tavallista.”
Uniikkitöitä työstettäessä Kristinan tekemisen kipinänä toimii uteliaisuus lopputulosta kohtaan.
TEKSTI Viivi Koljonen
KUVA Taika Ilola
Visiitillä on palsta, jossa Artova-alueella vierailevat toimijat kertovat näkemästään ja tekemästään.
Kuohu 2/2011