Reittejä

291
kolumni2_mv.png
kolumni2_mv.png

Pärskeitä-palstan kolumnisteina vuorottelevat neljä dramaturgian ja kirjoittamisen opettajaa Metropolia Ammattikorkeakoulusta.

Vanhakaupungin rannassa risteilee monenlaisia reittejä. Koirien ulkoiluttajien reittejä. Lintubongarien reittejä. Lastaan vaunukävelyllä nukuttavien reittejä. Taideopiskelijoiden reittejä. Valkoposkihanhien reittejä.

Työhuoneeni ikkunasta, vanhasta Verkatehtaasta ja nykyisestä Metropolia Ammattikorkeakoulun kulttuurin alan yksiköstä on täydellinen tirkistelijän tai muistiinmerkitsijän näköala näille reiteille.

Reittien leikkauspisteessä tapahtuu kohtaamisia: irti oleva koira säikyttää vaunuttelijoita, rannalle tehty Waltarin inspiroima esitys hämmästyttää kalastajia. Tämä on alueen normaalia elämää: reittien päällekkäisyyttä, vaikka yleensä havainnoimme vain sen omamme.

Lintuperspektiivistä tai työhuoneesta katsellessa voi kysyä: kenen reitit ovat tärkeämpiä kuin toiset?

Tai: kenen ehdoilla reitit ylipäätään tehdään? Onko Espoon tiedelinjan bussin nopeampi reitti tärkeämpi kuin siirtolapuutarhan käyttäjien ja siellä kävelijöiden reitti? Pitäisikö Kustaa Vaasan tien yli tai ali saada pikku koululaisten kävelyreitti, sen sijaan että se on vain keskustaa kohti suhaavien autoilijoiden reitti?

Reitit valikoituvat kauneuden, kätevyyden, sattuman tai tottumuksen mukaan. Valitsemme sen, mitä milloinkin arvostamme. Mutta minkä puolesta pitäisi olla: hitauden vai nopeuden? Enemmistön reitin vai niiden, joille valittu reitti on ainoa mahdollinen?

Alue elää kohtaamisista. Näiden reittien leikkauspisteistä, jossa erilaiset reitinkäyttäjät löytävät toisensa: eläkeläiset pääsevät katsomaan telmiviä lapsia, alueen nuorisolle löytyy nuorisokahvilaan oma alueellinen reitti. Mitä enemmän erilaisia reittejä on ja mitä enemmän sallimme näitä erilaisia reittejä, sitä elävämmäksi alueemme muuttuu. Ja sitä yllättävämmäksi ja palkitsevammaksi arki saattaa tulla, kohtaamisten lisääntyessä myös. Tai ainakin näin muistiinmerkitsijän ja kirjoittajan näkökulmasta.

Siri Kolu
Kirjoittaja on koulutusohjelmavastaava ja lehtori Metropolia AMK Esittävän taiteen koulutusohjelmassa, esikoiskirjailija ja joutomaan rakastaja.