Koulun aulassa voi vaikka leipoa, askarrella, tehdä painokuvia ja pitää kahvilaa! Moisen hassahtaneen idean on keksinyt Arabian peruskoulun vanhempainyhdistys, jonka vuotuinen puuhapaja-tapahtuma järjestettiin koululla marraskuussa 2009.
”Puuhailun ajatuksena on tuoda oppilaiden, opettajien ja vanhempien arkeen inspiraatiota ja hyvää oloa”, kertoo vanhempainyhdistyksen jäsen Minna Kuntsi-Lehto. ”Tapahtumissa me aikuiset voimme tutustua toisiimme, luoda verkostoja ja syventää yhteistyötä.” Aikuisista puuhapaja on siis kiva idea, mutta kysytäänpä asiaa lapsilta…
Kotona ei saa näin sotkea
Viidesluokkalaiset Rosaliina ja Saara-Maria pöllyttävät jauhoja. Tytöt ovat leipomassa pipareita. He ovat jo ehtineet tehdä kynttilänjalat ja sovittelevat viimeisiä taikinanpalojaan pipareiksi. ”Ei näissä pipareissakaan kauaa mennyt”, Saara-Maria toteaa ja sopii kaverin kanssa jo seuraavasta puuhapisteestä. ”Kivaa, tänään on vieläpä Rosaliinan syntymäpäivä, hän täyttää 11”, puuhakkaat tytöt toteavat.
Viereisessä pajassa leivotaan savea. Möykystä muotoutuva kynttilänjalka saa koristeet tuoksuvista kuusenhavuista. Sormien tai pöydän sotkeentumisesta ei nyt tarvitse välittää. ”Kivaa, kun oppii kai-kenlaista”, sanovat Sani ja Verpu 3B-luokalta. Samaa mieltä ovat neljäsluokkalaiset Maya ja Alessandrakin. Heistä on hyvä juttu, että koulu järjestää puuhaa ilta-aikaan. ”Kotona ei saa tehdä näin sotkuisia askarteluja”, tytöt selittävät.
Leipomisen ja muovailun jälkeen voi vielä askarrella kortteja, taitella origameja ja painattaa T-paitaan tai kassiin Arabian koulun hienon logon. Aikuiselle maistuu tässä vaiheessa jo kuppi kahvia…
Rahoilla Ranskaan?
Kahdeksasluokkalaiset pitävät kahvilaa ja myyvät arpoja puuhapajan vieraille ja vanhemmille. Pienimuotoisesta ’rahapajasta’ heillä on myös aiempaa kokemusta. ”Meillä oli myös 6. luokalla kahvila, ja olemme pitäneet myös myyjäisiä, kertoo Anna tiskin takaa. Tarjoilut on leivottu itse ja apua on saatu yhden oppilaan isältä, joka on leipuri. Arpajaisten pääpalkintona on piparkakkutalo.
Tulot kahvilanpidosta säästetään 9. luokan luokkaretkeä varten. ”Rahalla mennään niin pitkälle kuin sillä päästään. Toivottavasti Ranskaan”, ahkerat myyjät Kaapo, Bettina ja Inari kertovat.
Teksti ja kuvat: Jenni Hakala
Kuohu 1/2010