Kallion laelta, Matinkaaren juuresta salmen itäpuolelta, löytyy oiva piknik-paikka. Kotikaupunkipolkuun voi liittää Pornaistenniemen luontopolun. Kävelyreitti luonnonsuojelualueen rantametsiin ja kosteikkoon alkaa tästä. Vajaan kilometrin mittainen luontopolku kiertää rantalehdossa. Tämä ympyräreitti soveltuu kuljettavaksi myös pyörätuolilla (polkupyörät ja koirat kielletty). Lenkin varrella on lintutorni ja vesilintulampareen äärellä piilokoju. Pornaistenniemeltä pitkospuut jatkuvat 700 metriä ruovikon läpi Lammassaareen.
Lehto on kukkeimmillaan keväällä ja alkukesästä. Toukokuun valkovuokkojen ja rentukoiden jälkeen kukkivat kesäkuun alussa hyväntuoksuiset tuomet. Lampareen piilokojusta voi nähdä lähietäisyydeltä pesiviä nokikanoja ja kyhmytjousenpoikueen. Lampare on makean veden allas, jonka vesi on merialueen vettä puhtaampaa. Viitasammakkokin kutee täällä.
Lammassaaren reitin varressa säestää etenkin kesäöisin ruovikon yleisintä lintua ruokokerttua useasti pensassirkkalintu, ryti-, luhta- tai viitakerttunen. Pitkospuut ovat olleet Suomen parhaimpia paikkoja nähdä tai kuulla Suomeen vuonna 1986 kotiutuneita viiksitimaleita. Pitkospuiden varrella kukkivat sydänkesällä komeat jokileinikit (Ranunculus lingva) – Helsingin ainoat! Tarkkaan katsoen erottaa myös kauniin rantanätkelmän (Lathyrus palustris). Loppukesällä, kun ruovikko on kasvanut niin korkeaksi, että kaupunki ympärillä häviää näkyvistä, voi kuvitella olevansa keskellä koskematonta luontoa – aivan Helsingin sydämessä!
Pornaistenniemen ja Lammassaaren historiaa
1500-luvulla Vanhankaupunginkosken edustalla olevaa niemeä kutsuttiin nimellä Borgnäs. Paikalla oli luultavasti kaupunkia suojelevia varustuksia. Jo 1700-luvulla suomenkielelle sana väännettiin muodossa Pårnain. Niemellä oli 1900-luvun alussa viljelyksiä. Rannalla oli useita puutavarayhtiöiden liiterirakennuksia, joita uittomiehet käyttivät ja asuivatkin niissä kausiluonteisesti. Kaksi vajoista on edelleen paikallaan.
Sodan jälkeen rantaliitereitä käyttivät kalastajat rysien säilyttämiseen. Viimeinen sivutoiminen kalastaja Pornaistenniemessä oli Raimo ”Antti” Finnbäck (1949-2006). Hänellä oli toistakymmentä rysää Vanhankaupunginlahdella vielä 1980-luvulla, ja hän toimitti kalaa Verkkosaaren kalarantaan.
Nykyään kalavajoja käyttävät Liikuntaviraston kalastuksenvalvojat, Viikin luontovalvoja ja Kuusiluodon vuokraajayhdistys VKEK.
Uittoajoista on muinaisjäänteenä myös tukkimiesten käyttämä työlautta, joka on maannut vuosikymmeniä ruovikossa Kokkoluodon ja Lammassaaren välissä. Siitä pääsee hyvin tutkimaan talvisaikaan hiihtäen.
Lammassaaressa on ollut asutusta 1800-luvun jälkipuoliskolta alkaen, jolloin saari kuului Viikin kartanolle. Lammassaaren pohjoispuolella oleva alava merenrantaniitty on ollut tärkeä laidun ja heinänkorjuualue satojen vuosien ajan. 1900-luvun alussa saareen suunniteltiin leprasairaalaa. Suunnitelma ei toteutunut, ja vuonna 1904 saaren vuokrasi raittiusyhdistys Koitto. Se rakensi saaren laella olevan Pohjolan pirtin vuonna 1905. Saari oli kuuluisa työväen kokoontumis- ja tanssipaikka. Tansseja saaressa järjestettiin aina 1960-luvulle asti. Koitto vuokraa saarta edelleen, ja Koitto tarkoittaa nykyään Lammassaaren kesämajojen omistajien yhdistystä. Kesämajoja on saaressa noin sata.
Lammassaaren pohjoispuolen hoitoniitty on Viikin alueen parhaita lintupaikkoja. Lammassaaren lintutornista voi nähdä harvinaisen sitruunavästäräkin, joka on pesinyt niityllä vuodesta 1999. Lintutornista voi nähdä myös ”maisemanhoitotöissä” olevia Helsingin kaupungin vuokraamia vaaleanruskeita kyyttö-lehmiä.
Teksti: Eero Haapanen
Arabianranta ruovikon takaa.
Piilokoju kesäyönä.