Viljelypalstat

3225
32

Hyötykasviyhdistys on vastannut Annalan puutarhan alueesta 1990-luvun lopusta lähtien. Alueella on viljelyspalstojen lisäksi eri aihepiirien näytepuutarhoja, kuten pajuviljelmät, värjärin puutarha, keittiöpuutarha, apteekkarin puutarha ja perhospuutarha. Annalan puistossa ja viljelyspalsta-alueen käytävillä saa liikkua vapaasti, vain palstat ovat viljelijöiden yksityisaluetta. Viljelypalstojen luoteispuolella näkyy painanne muistona iilimatolammikosta, jossa G.O. Wasenius kasvatti yksinoikeudella iilimatoja 1800-luvun puolivälissä. Havaitsetko toisinaan myös hevosten tuoksun?

 

annalan viljelypalstatAnnalan alueen kunnostuksen yhteydessä vuosituhannen vaihteessa alueelle perustettiin uudenlainen puutarhanviljelyalue, jossa on perinteisten viljelypalstojen lisäksi myös erilaisia teemapuutarhoja. Hyötykasviyhdistyksen ylläpitämät viljelypalstat sijaitsevat 1800-luvun puolivälissä viljellylle ja ojitetulle alueelle. Eri aihepiirien pohjalta ideoituja näytepalstoja ovat esimerkiksi keittiökasvitarha, marjatarha, apteekkarin puutarha, värjärin puutarha, pajuviljelmät, perhospuutarha ja maatiasiperunamaa. Alueella on nykyään 75 viljelypalstaa, jotka ovat yhden aarin tai puolen aarin kokoisia. Palstat ovat avointa virkistysaluetta ja kuuluvat 11 hehtaarin suuruiseen Annalan puistoon. Palsta-alueen käytävillä saa liikkua, mutta itse palstat ovat viljelijöiden yksityisaluetta. Viljelypalsta-alue tarjoaa kulkijalle kaikkien aistien juhlaa: palsta-alueen värit, tuoksut ja maut muuttuvat kasvukauden edetessä. Alueella voit kohdata myös ei-toivotun vieraan, villikanin. Viljelypalsta-alueelta on hienot näkymät rehevälle, valkokukkaisten tuomien reunustamalle purolle ja Kellomäelle. Palsta-alueella Hyötykasviyhdistyksen hallussa olevan rakennuksen lähellä on pari majesteettisen suurta vanhaa puuta, tammi ja lehtosaarni.

 

Iilimattolammikko

annalan viljelyksilla

Apteekkien todelliseksi 1800-luvun hittituotteeksi muodostuivat elävät verijuotikkaat (Hirudo medicinalis) eli iilimadot. Niitä käytettiin Suomessakin 1800-luvulla ja vielä 1900-luvun alussakin kuppauksen asemasta imemään ihmisestä ”pahaa verta” pois. Iilimatoja käytettiin lääkinnällisiin tarkoituksiin jopa 100 000 kappaletta ja ne olivat tärkeä myyntiartikkeli apteekeissa. Apteekkeihin madot saatiin osin kotimaasta, osin ne olivat tuontitavaraa. Juotikkaat kasvoivat parhaimmillaan 15 senttiä pitkiksi ja pari senttiä leveiksi patukoiksi. Iilimadot imivät ihmisestä pois ”pahan veren”. Juotikkaat erittävät suustaan hirudiinia, joka estää veren hyytymisen puremakohdassa. Puraisu ihoon on lähes kivuton, sillä eliön sylki sisältää myös puuduttavaa ainetta. Suomessa iilimatoja hyödynnettiin muun muassa silmätulehdusten, hammastulehdusten ja peräpukamien hoitoon. Terapian jälkeen madot lypsettiin tyhjiksi, minkä jälkeen niitä voitiin käyttää uudelleen aina kolmen, neljän päivän päästä.

Iilimatojen kasvattaminen oil 1800-luvun Suomessa luvanvaraista. G.O Wasenius anoi 1838 Venäjän keisarilta oikeutta iilimatojen kasvatamiseen ja sai yksinoikeuden niiden kasvattamiseen Uudellamaalla. Hän rakensi kolme iilimatojenkasvatuslammikkoa. Iilimatoja ruokittiin kerran viikossa laittamalla laudankappaleelle hyytynyttä härän tai vuohen verta. Lammikoiden kasvillisuutta ei saanut päästää rehevöitymään ja lammikot oli pidettävä avoimena talvellakin. Wasenius toimitti ensimmäiset täysikasvuiset iilimadot proviisori Hedlundille vuonna 1844. Iilimatolammikot peitettiin 1800-luvun lopussa. Niiden kohdalle tehtiin puiston kunnostuksen yhteydessä viitteelliset painanteet kuvaamaan niiden sijaintia. Iilimatolammikot hahmottuvat painanteina viljelypalsta-alueen luoteispuolella. Paikassa on nykyään kuultu lasten leikkineen iilimatohippaa!

Anu Ranta, Mari Nummi-Karttunen ja Ari Karttunen 2005. Annala – rakkaudesta puutarhanhoitoon. www.arabianranta.fi , www.hel.fi

 

Jos tunnet hevosten tuoksun, olet lähellä vossikkakuskin Reijo Kuhakosken – Helsingin ainoan – hevosten ja ponien laidunaluetta. www.kuhakoski.com

 

 

edellinen reittipiste

seuraava reittipiste