Pääkirjoitus Kuohu 2/2011

355

Mikään ei ole niin tärkeää kuin muotoilu, etenkään Arabianrannassa. Kaikki sai alkunsa jo 1800-luvun lopulla, kun Arabian tehtaat perustettiin alueelle.  Teollisuuskauden jälkeen Arabianranta koki uuden nousun, kun reilu kymmenen vuotta sitten aluetta ryhdyttiin järjestelmällisesti kehittämään ”taiteen ja muotoilun keskukseksi”. Kehityksen seurauksena taideteollisuutta ja erilaisia taideoppilaitoksia on alueelle kertynyt runsaasti. Omalta osaltaan muotoilua ja taidetta alueella on myös lisännyt Helsingin kaupungin vuonna 2000 rakennuttajille asettama velvoitus, jonka mukaan osa rakennuskustannuksista tuli käyttää taiteeseen. Tänä päivänä Arabianrannan alueelta löytyykin parisataa erilaista taideteosta.

Nyt, kun alueen rakennus alkaa olla lopullaan, voimme päivittäin ihailla sen tuloksia ympärillämme. Muotoilun osalta tuleva kevät ja kesä tuovat kuitenkin Arabianrannan jälleen uusien kysymyksien äärelle.  Aalto-yliopisto, ja siihen yhdistynyt Taideteollinen korkeakoulu, julkaissee kesäkuun puolivälin jälkeen periaatepäätöksensä siitä, säilyvätkö Aalto-yliopiston toimitilat Arabianrannassa. Kevät-kesän aikana selvinnee myös osa World Design Capital 2012 eli Designpääkaupunkivuoden tukemista hankkeista, ja ainakin osittain se, ovatko arabianrantalaiset hankkeet mukana.  

Näitä uutisia odotellessa luomme Kuohun tämän vuoden toisessa numerossa katseen muotoiluun sellaisena kuin se meille arkielämässä näyttäytyy. Pohjimmiltaan, muotoilu kun liittyy melkein kaikkeen mitä ympärillämme on. Muotoilu koskettaa taideteoksia ja rakennuksia yhtä hyvin kuin arkiesineitä, yhtäällä muotoilu luo uusia esineitä ja toisaalla muokkaa vanhoista esineistä uusia. Olemme lähestyneet arkimuotoilua tässä lehdessä muun muassa kierrätysjuomalasien ja Piora -lamppujen kautta, ja elinympäristömme muotoilua pohditaan alueen taideteoksia sekä maisema-arkkitehtuuria käsittelevissä jutuissa. Mukaan mahtuu vielä paljon muitakin kiinnostavia aiheita.

Kaiken kaikkiaan Arabianranta ja sen ympäristö on alue, josta voi syystä olla ylpeä muotoilusta puhuttaessa. Kesähelteiden koittaessa, laiskuus saattaa kuitenkin yllättää ja muotoilun pohdinta menettää merkityksensä elämästä nautiskelun rinnalla. Vanhaa viisautta mukaillen lieneekin paikallaan todeta, että mikään ei ole niin tärkeää kuin muotoilu – eikä sekään ole niin tärkeää.

Kiitos vielä kaikille lehden tekemiseen osallistuneille, ja rentoa sekä epämuodollista kesää aivan jokaiselle!
Liisa Heikinheimo

Kuohu 2/2011 Piirros Taina Hakala