Monen vuosikymmenen muistoja Kumpulasta

500
jormaikonen.jpg
jormaikonen.jpg

Sodan jälkeen perheet olivat suuria; yli kymmenen henkeä saattoi asua alle 50 neliön tilassa. Alueen lukuisten kauppojen tarjonta oli monipuolista, ja liikkeitä oli lähes joka kadunkulmassa. Meidän nuorempien lisäksi kulmilla oli myös meille harmittomat sodan kokeneet ”puliukot”, joista monet olivat To-Te:n entisiä kasvatteja. Olipa nyrkkeilijä-Jammusta meille apuakin, kun naapurikylän jengi kävi aggressiiviseksi.

Koukku ja suora irtosivat vielä vikkelään, ja pelkkä tieto Jammun mukanaolosta riitti rauhoittamaan tilanteen. Metsät olivat meille etenkin kesäisin mieluisia temmellyspaikkoja ja tietysti noille ukkeleille rauhallisia ”juttelupaikkoja”. Uimalan avauduttua vietimme sielläkin paljon aikaa. Lapsina ja nuorina olimme tyytyväisiä elämäämme Kumpulassa, vaikka jokaisella ei ollutkaan omaa polkupyörää tai potkukelkkaa. Kavereita oli paljon, karkkikauppa oli lähellä, ja kesäisin Intiankadulle tuotiin jäätelökojukin. Haaveitakin oli. Vanhemmilla kavereilla oli tsuikka täynnä purukumista kerättyjä moottoripyörän merkkejä ja olipa joillakin oikea lättähattukin. Semmoisiin eivät varat riittäneet – tai vanhemmat suostuneet.

Aika kului, ja suuret ikäluokat jättivät kotikulmansa. Väkimäärä hiipui 1960-luvulla alimmilleen ja koko Kumpulan pientaloalue oli uhattuna, sillä kaupunki pyrki rakentamaan alueen tehokkaammin täyttämällä sen kerrostaloilla. Sen aikaiset sitkeät asukasaktivistit saivat kuitenkin aikeet estetyksi, ja uusi vuokrasopimus solmittiin syksyllä 1969. Epävarmalla ajalla oli kuitenkin vaikutuksensa, alueen yleisilme kärsi ja jotkut myivät talonsa sopimuksen umpeutumisen pelossa.

Vanhempani eivät onnekseni talostamme luopuneet, ja 1979 palasin perheineni kotitaloomme. Tyttäremme oli tuolloin 11-vuotias eikä hänen ikäisiään kavereita naapurustosta enää löytynyt. Muutos omaan lapsuuteeni verrattuna oli melkoinen. 1980-luvulla alueelle muutti paljon nuoria lapsiperheitä ja 1990-luvulla lapsijoukot leikkivät taas kirkonrottaa ja kymmentä tikkua. Merkittävä muutos on ollut myös palveluiden hiipuminen. Kulmilta ovat lähteneet hattu-, kenkä-, kangas- paperi-, kemikalio- ja kalakauppa sekä baari, apteekki ja monet muut. Yleisiä saunojakin on ollut kolme–neljä, niistä viimeinen toimi Intiankadulla.

Kumpulalaisia ovat aikoinaan lähentäneet monet asiat; on rakennettu talot kovissa olosuhteissa, yhdessä on käyty töissä Arabiassa, on koettu sota-ajat, kannatettu To-Te:n urheilijoita jopa Helsingin olympialaisissa ja toimittu aktiivisesti omakotiyhdistyksessä alueen hyväksi. Niiden merkitys on muuttunut, Arabian työntekijöiden määrä on pudonnut kymmenesosaan entisajoista. Tänne muuttaneita nuoria perheitä yhdisti ensin lasten päiväkoti- ja kouluasiat. Naapurukset alkoivat myös ideoida mittavaa kirpputoria, josta kehkeytyi lopulta Kumpulan kyläjuhlat. Alueelle saatiin myös oma kylätila. Perusta vireälle yhteisöllisyydelle oli jälleen luotu.

Jorma Ikonen