Mitä voikaan ihminen tehdä saadakseen äänensä kuuluville?

312

Yksittäisen ihmisen ääni on heikko. Sitä ei noteerata mediassa, jota politiikan ammattilaiset kunnioittavat, käyttävät hyväkseen ja jopa pelkäävät. Heillä on kiire tuoda esiin oma kantansa asiasta ennen toista puoluetta.

Media on ottanut viime vuosina roolin, joka on itse poliittisia päätöksiäkin tärkeämpi. Jos TV tai sanomalehti paljastaa epäkohdan, esimerkiksi sairaalakonsernin puutteen, se yleensä korjataan. Mutta päitä putoilee muualla. Eduskunta on median tähtäimessä herkeämättä. Aikoinaan suppeampi TV ja lehtitoiminta ei pystynyt vangitsemaan esimerkiksi Paasion Karjalaisen Kekkosen -linjauksia ja kulisseissa tapahtuvaa kähmintää.

Kaupunginosamme asioihin voi vaikuttaa heikosti. Talon asukasyhdistys lienee tutuin väylä, mutta kuinka pitkälle se oikeasti vie asian? Nyt rankkaluminen talvi antoi aiheita olla yhteydessä isännöitsijään ja Helsingin rakennusviraston virkailijoihin. Esimerkiksi Haukilahdenkadun lumivalli, joka oli jo haitaksi liikenteelle, kulutti hermojamme naapuriyhteisössämme. Se lumivalli kun ei kuulunut kenellekään.

Olisiko voimakkaampi asukasyhdistystoiminta saanut vauhtia katujen kunnossapitoon ja isännöintiin? On outoa, miten yksittäinen kirje, muistutus tai jopa talokohtainen adressi katoaa byrokratian rattaisiin. Vaikka itse olen kaupunginvaltuustossa, ei niinkin pieni asia kuin esimerkiksi jalkakäytävien hiekoittaminen liukkailla keleillä etene valmiiksi. Vanhusten liukastelun ehkäiseminen ei kiinnosta päättäjiä.

Puolueita kiinnostavat suuremmat piirustukset. Puolueet eivät tue yksittäisten ihmisten tai edes pienryhmien asioita. Olen kysynyt neuvoa, miten voin vaikuttaa yksilötasolla esimerkiksi Violanpuiston tai Arabiarannan siisteyteen, mutta vastausta en ole saanut. Tai jos olen, minut ohjataan sähköpostitse välikäsien kautta ottamaan yhteyttä rakennusviraston puistojaostoon ja taas on kierre valmis.

Nyt miltei muoti-ilmiönä kuulemme ja luemme rötösherroista päivittäin. Silti yksittäisten ihmisten ongelmat lakaistaan maton alle. Niitä ei ole, kun niihin ei puututa, eikä niihin voi siis vaikuttaa.

Tuomo Valokainen
Kirjoittaja on Hermannissa asuva muusikko ja lähihoitaja.

Kuohu 1/2011