Kukaan ei ole kai viime aikoina välttynyt kuulemasta, että kustannusala on murroksessa ja jopa kriisissä. Sähkökirjakin tulee – mitä siitä pitäisi ajatella? Myöskään markkinointitermejä ei voi nykyisin välttää, brändi kuuluu jo arkisanastoon. Mutta mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan? Tutustuin kahteen tämän syksyn ajankohtaiseen tietoteokseen. Kai Ekholmin ja Yrjö Revon Kirja tienhaarassa vuonna 2020 (Gaudeamus, 2010) kertoo nimensä mukaisesti kirja-alan nykytilanteesta ja aprikoi, mitä kirjalle kuuluu kymmenen vuoden päästä. Sujuvakielistä teosta rytmittävät tavallistakin lukijaa kiinnostavat tilastot. Kirjojen suurkuluttajana minua kiinnosti mm. se, että viisimiljoonaisen kansamme kirjamarkkinoita ylläpitävät 650 000 lukijaa, jotka kukin ostavat yli kymmenen kirjaa vuodessa ja 54 % kaikista vuosittain myydyistä kirjoista.
Noille, kenties nykymenosta hieman huolestuneille lukijoille, Ekholmilla ja Revolla on levollinen viesti: kirja ei katoa eikä lukeminen lopu. Kirjoittajat huomauttavat, että lukeminen on nykyäänkin tärkein keino siirtää tietoa ja keskeinen tapa välittää elämyksiä. Ja vaikka sähköiset lukulaitteet ovat saapuneet markkinoille, sähköinen kirja ei syrjäytä paperista, vaan täydentää tarjontaa. Esimerkiksi tietokirjallisuudessa on jo osin siirrytty verkkojulkaisuun, eikä kaikkea faktatekstiä olekaan mielekästä painaa paperille. Toisaalta sähköiset julkaisukanavat voivat auttaa elvyttämään sellaista kirjallisuutta, jota emme enää löytäisi kuin antikvariaateista, jos sieltäkään.
Digitaalisuus avaa kirjalle uusia mahdollisuuksia, ei tuhoa vanhaa lukemisen perinnettä. Päinvastoin, Ekholmin ja Revon mukaan lukemisen merkitys on kasvamassa kiireisessä nykymaailmassa. "’Kunnollinen’ lukeminen on tietoinen ajankäytön valinta. Siksi hitaita välineitä tarvitaan ja arvostetaan", he kirjoittavat.
Brändioppia taviksille
Liisa Sounion uusi teos Brändikäs (Talentum, 2010) taas avaa markkinoinnin, mainonnan ja yleensäkin luovan bisneksenteon saloja kenelle tahansa aiheista kiinnostuneille.
Karsastin hieman Sounion tapaa aloittaa kirja tekopirteähkösti huudahduksella "Brändikäs on kannustuspotku!" ja käyttää muutenkin tavis-tyyppisiä ilmauksia, mutta kirjan idea on hyvä: "Brändikäs on markkinointikirja taviksille ja niille, joita markkinointeoriat eivät kiinnosta." Markkinoinnin ymmärtäminen on osa nykyisin niin paljon puhuttua medialukutaitoa, joten kaikkien kuluttajien olisi hyvä viettää hetki markkinoinnin pelisääntöjä pohtien.
Tämän kirjan ääressä se käy helposti, sillä Sounio kirjoittaa nasevasti ja sujuvasti. Kirjan luvut ovat lyhyitä ja esimerkit ymmärrettäviä: Sounio kertoo, mikä häntä kuluttajana harmittaa – esimerkiksi luksustavaramerkkien yliarvostus – ja ammentaa esimerkkejä mm. suomalaisesta yritysmaailmasta. Esimerkit jäävät mieleen, kun lukija näkee silmissään Unikko-kuosin ja kuulee Kirsti Paakkasen korkojen kopseen.
Ja se brändi? Sounio toteaa, että se voi olla mitä vain. Ja toisaalta se ei ole tuotteen mainostamista, vaan paljon muutakin: itse tuote ja sen herättämä mielikuva. Sounio varottaakin puhumasta brändäyksestä, kun tarkoitetaan markkinointia. Kirjan viesti tuntuu muutenkin olevan: käytä luovuuttasi, rohkeuttasi ja omaa persoonaasi, älä kikkaile hienoilla termeillä. Unohda pönöttäminen!
Kirja tienhaarassa on levollisen pohtiva, Brändikäs taas irrottelee. Kumpikin teos käy hyvin esimerkiksi luovasta tietokirjallisuudesta. On luovuutta kirjoittaa faktaa niin, että se aukeaa muillekin kuin alan sisäpiirille – tai edes kiinnostaa muita. Lisäksi, olipa kyse kirjan julkaisemisesta, astiakaupasta tai vaikka julkkikseksi pyrkimisestä, kaikessa menestymisessä tarvitaan taitoa ja ymmärrystä, luovaa ajattelutapaa.
Jenni Saarilahti
Copywriter, joka viettää vapaa-aikansa kirja kädessä ja kissa kainalossa.
Kuohu 4/2010