Näinpä kerran unta
Näinpä kerran unta,
että maistoin lunta,
lumi oli sakeaa,
lämpöistä ja makeaa,
hyppäsin ja heräsin.
Ei se ollut lunta,
sehän oli unta.
Kello oli viisi.
Yks kaks kolme neljä viis.
suomalainen kansanruno
Tervetuloa!
Riikka Maria Rauhala: Kynnyksellä, 6.2-4.3.