Kellomäen kupeessa sijaitseva tummanharmaa graniittinen muistomerkki on kunnianosoitus kaupungin perustajalle, Kustaa Vaasalle. Se sijaitsee paikalla, johon Kustaa Vaasa perusti Helsingin 1550. Monumentin vieressä on korkokuvakartta kaupungin asemakaavasta 1640-luvulta. Läheisyydessä on erillinen laatta Helsinkiin pakotettujen raumalaisten porvareiden muistoksi. Vanhan Helsingin hospitaali sijaitsi nykyisen Koskelantien toisella puolella, lähellä silloista kaupungin kirkkoa. Matkalla seuraavalle reittipisteelle ohitat komean keltaisen rakennuksen, joka on HSY:n edustus- ja kerhotila Aqua kilta.
Vuonna 1950 Helsingin 400-vuotisen historian kunniaksi pystytettiin tummanharmaa paasi varustettuna kaupungin perustajan Kustaa Vaasan profiilikuvalla ja tekstillä: ”Tälle paikalle perusti Kustaa Vaasa Helsingin kaupungin vuonna 1550. På denna palts grundade Gustav Vasa Helsingfors stad år 1550.” (kuvanveistäjä Yrjö Rosola ja arkkitehti Lauri Pajamies). Vieressä olevasta korkuvakartasta voit tutkia millainen oli kaupungin asemakaava 1640-luvulla. Muistomerkkien läheisyydessä on Helsingin rakentajien muistomerkki vuodelta 2000, jonka ovat lahjoittaneet Helsinkiin muuttokäskyn saaneet kaupungit. Mustassa dioriittipatsaassa on hakattuna neljä tyhjää vaakunakilpeä ja teksti: ”Vuonna 1550 kuningas Kustaa Vaasa määräsi Porvoon, Ulvilan, Rauman ja Tammisaaren porvarit rakentamaan Helsinkiä.” (arkkitehti Raimo Sandelin).
Vanhan Helsingin hospitaali
Nykyisen Koskelantien toisella puolella oli vanhan Helsingin hospitaali ja sen oikealla puolella koulu. Hospitaalilla tarkoitetaan latinankielisissä asiakirjoissa tavallisesti spitaalisairaalaa, joskus myös yöpymispaikkaa, jota kirkko piti matkustaville harvaanasutuilla seuduilla. Keskiajalla kirkko huolehti myös niistä köyhistä ja sairaista, jotka eivät enää pystyneet hankkimaan elatustaan edes kerjäämällä. Sen perustamien hospitaalien ylläpitoon saatiin varat sekä lahjoituksina että kymmenyksinä.
Helsinkiin perustettiin hospitaali jo 1550-luvulla. Pieni sairastupa pystytettiin kirkon luo kaupungin luoteiskolkkaan. Koska hospitaalissa ei vielä tuolloin ollut vaarallisia tauteja sairastavia, hospitaali rakennettiin kaupungin alueelle. Spitaali alkoi kuitenkin raivota Suomessa 1600-luvun alussa. Helsingin hospitaali joutui vaikeuksiin yrittäessään eristää nämä sairaat muista hoidokeista. Määräysten mukaan tartuntatauteja sairastavat eivät saaneet asua yhdessä muiden kanssa, vaan heidän asumuksensa oli eristettävä aidalla ja heillä oli oltava oma sauna.
Sairaanhoito 1500-luvulla
Varsinaista lääkärikuntaa ei 1500-luvulla vielä ollut, vaan sairaita hoitivat haavurit, parturit ja kylvettäjät. Helsingin hospitaalissa tiedetään ainakin 1590-luvulla olleen välskäri Hans von Ejdenstam. Vuonna 1604 siellä oli johtajana saksalaissyntyinen raatimies ja parturi Evert Kemmerling.
Keskiajalla munkit viljelivät lääkeyrttejä ja valmistivat niistä lääkkeitä, ja monet lääkeyrtit levisivät myös kansan käyttöön. Naantalin luostarin lääkekirjan mukaan ruttoon käytettiin ruttojuurta, yskään ja keuhkosairauksiin nokkosta. Yleislääke vatsan ja munuaisten hoitoon oli koiruoho. Pursuöljyä käytettiin särkylääkkeenä ja haavojen parantamiseen. Mirhalla vahvistettiin vatsaa ja puhdistettiin rintaa pahoista nesteistä, jotka vahingoittavat maksaa, keuhkoja ja sydäntä. Rintakipuun piti ottaa katajanmarjaöljyä kuivien viikunoiden kera. Suolinkaisiin auttoi ruusuöljyyn sekoitettu suitsuke.
Spitaalisten hoitoon oli kaksi keinoa, toinen varakkaille, toinen varattomille. Varakkaiden hoitokeinossa ”otetaan rikkiä ja hierretään se hienoksi, sekoitetaan kyyhkysenulosteen, pellavansiementen ja kaunokin kanssa ja hierotaan ne vahvaan etikkaan ja voidellaan sillä – se auttaa”. Köyhien hoito oli paljon yksinkertaisempi – ja rankempi. Köyhien piti voidella ruumiinsa kauttaaltaan tervalla, maata siinä kolme vuorokautta saunanlauteella ja pestä se pois neljäntenä päivänä vahvalla lipeällä. Tämä auttoi spitaaliin ja ajoksiin.
Sairaiden hoidossa käytettiin myös suoneniskentää ja kuppausta, jotka kuuluivat kylvettäjien tehtäviin ja joita useimmiten harjoitettiin saunassa. Näiden suotuisa suorittamisajankohta riippui kuun ja planeettojen asennoista. Myös taikakeinoihin mm. ehtoollisleipää käyttäen saatettiin turvautua. Tällöin oli kuitenkin vaarana joutua syytteeseen noituudesta.
Jatkaessasi matkaa seuraavalle reittipisteelle kiinnitä huomiota polun oikealla puolen nurmialueella sijaitsevaan pieneen muistolaattaan. Laatalla muistetaan raumalaisia porvareita, jotka saivat Kustaa Vaasalta käskyn muuttaa Helsinkiin vuonna 1550. Tottelemattomat raumalaiset vastustivat kuitenkin päätöstä niin, että onnistuivat lopulta saamaan takaisinmuuttoluvan seitsemän vuoden päästä. www.rauma.fi
Matkalla kohti Kellomäkeä jää Spaakin talo oikealle, ja vasemmalla on entisen Forsbyn tilan päärakennuksen (1800-1850) paikalla komea keltainen rakennus. Se on ollut Helsingin vesilaitoksen kemistin virka-asunto ja nykyään HSY:n, Helsingin seudun ympäristöpalveluiden (entinen Helsingin Vesi) kerho- ja edustustila Aqua kilta.