Kirjailijan olotilat

268

Kirjoittajan työ on yksinäistä, stressaavaa, vapaata ja etuoikeutettua, sanoo Juha Itkonen. Arabianrannan kirjaston ikkunoista paistaa lokakuinen iltapäiväaurinko. Kello on 15.30 ja Juha Itkonen on menossa hakemaan poikaansa Jaloa päiväkodista. Mutta ensin hän saa istua hetkeksi haastatteluun.”Kirjailijana sitä omaa kieltämättä aika etuoikeutetun aseman”, Itkonen sanoo. ”Saa pitkälti valita aikataulunsa ja sen, missä töitä tekee. Olen esimerkiksi Jalon kanssa paljon enemmän siksi, että voin olla.” Kolme vuotta sitten Itkonen siirtyi täysipäiväisestä toimittajasta vapaaksi kirjailijaksi. "Se oli iso elämänmuutos. Varsinkin alkuun tuntui, että yksinäinen työ ja kirjailijuuteen liittyvät jutut tulivat melko nopeasti. Sopeutuminen vei kohtalaisen kauan.”

Kirjailijaelämään liitetään yleensä tietynlaiset elämäntavat; venyvä vuorokausirytmi ja kosteat illat. Sellaistako se on sitten? ”Multa ei oikein onnistu sellainen boheemielämä yhdistettynä kirjoittamiseen”, Itkonen sanoo. ”Krapulassa on huono kirjoittaa. Nousuhumalassa kyllä voikin joskus vähän – mutta muuten tuntuu, että kirjoitan parhaiten, kun on sellainen aika selväjärkinen, kirkas olo.”Itkonen haluaisi saada tekstiä aikaiseksi ja pitää itsensä käynnissä koko ajan. Mutta joskus voisi olla viisaampaa antaa inspiraatiolle enemmän aikaa ja ”antaa itsensä täyttyä” ennen uuden kirjoitustyön alkua.

Liittyykö kirjailijan työhön stressiä? ”Kyllä,” myöntää Itkonen. ”Itse fyysinen kirjoitustyö ja valmiin tekstin aikaansaaminen tyynnyttävät, mutta suunnittelu ja miettiminen, julkaisuun liittyvät ajatukset ja kritiikki saattavat aiheuttaa stressiä.” Itkonen ei mielellään puhu itsensä hemmottelemisesta, koska ei elä askeesissa, mutta jonkin ison työn jälkeen esimerkiksi parin päivän käyttäminen lukemiseen on ylellisyyttä. Kirjailijan stressi ei ole samanlaista kuin esimerkiksi yritysmaailmassa; kyse on ennemminkin ajatusruuhkasta. Pojan kanssa touhuaminen ja joskus kavereiden kanssa kaljalle meneminen purkavat paineita. Samoin kuin päiväkirjanomaisesti vaihdetut meilit muutaman läheisen ystävän kanssa. Ajatustenvaihto selventää ajatuksia ja auttaa jäsentämään maailmaa. ”Tuntuu, että jos ei olisi tätä väylää, maailmassa olisi vaikeampi olla.”

Kirjailija Itkonen vaikuttaa perin hyvinvoivalta, mutta hänen kirjoissaan on paljon surua, melankoliaa ja luopumista. Miten hän kirjoittaisi onnesta? ”Onnellisuudentunteen kuvaaminen on ihan kohtuullinen haaste. Ehkä lähtisin siitä, että yrittäisin kuvata päähenkilöä tilanteessa, jossa hänellä on hyvä olo; ystävien seurassa, juhlissa tai vaikka kaupungilla lapsen kanssa. Ja sitä, miten hän näkee maailman ja muut ihmiset positiivisuuden kautta.” Itkosta huvittaa, kun häneltä kysytään neuvoja hyvään oloon. Lopulta hän suostuu sanomaan: ”Keskity yhteen asiaan kerrallaan. Ja hengitä rauhallisesti sisään ja ulos. ”

Anja Kähönen