Pienyrittäjänä tottuu törmäämään monenlaisiin käsityksiin ja ennakkoluuloihinkin. Toisten mielestä voiton tavoittelu on aina itsekästä. Toiset tuntuvat pelkäävän, että ahne yritys hyötyy kohtuuttomasti toisten tekemästä työstä – tämä pelko on nykymaailmassa tietysti myös ymmärrettävä.
Mutta kun yritykset niputetaan yhdeksi ahneiden joukoksi, unohtuu, että monen pienyrittäjän tilanne on lähempänä pätkätyöläistä kuin isoa yritystä. Eikä monella alalla suuren yrityksen tilanne ole välttämättä pientä yhtään helpompi.
Osallistun mielelläni erilaisiin hyväntekeväisyyskampanjoihin, kuten useimmat joilla on varaa, mutta aina ei ole yhtään ylimääräistä. Kun vastasin kieltävästi yhteen pyyntöön, sain vastaukseksi hurjan syytöksen. Sain kuulla, että kyllä sitä rahaa riittää voittoihin, osinkoihin ja optioihin muttei huumeidenvastaiseen työhön. Sanoin, ettei rahaa riitä juuri nyt edes HKL:n kuukausikorttiin. Unohdin tuohtumuksen pian, kun aloin miettiä, miten hauska otsikko olisi: “Pienkustantaja jakaa optioita.”
Ei ole ihmekään, että käsitteet menevät solmuun, kun niistä ei paljon puhuta. Yrittäjäkasvatukseen suhtaudutaan usein ideologista syistä hyvin nihkeästi, vaikka tuskin kukaan toivoo, että kaikista kasvaisi yrittäjiä ja että koululaiset oppisivat tuotteistamisen, ansaintalogiikan ja katetuoton käsitteet, ennen kuin ovat oppineet paljon muuta tärkeämpää ja saaneet välineitä etsiä itse vastauksia. Silti on huolestuttavaa, että ihmiset opiskelevat 20 vuotta mutta eivät tiedä, mitä tarkoittaa kate ja tuotto. Mistä opitaan se, että yrittäjä käärii rahat ja hyötyy toisten kustannuksella?
Toimin seitsemän vuotta yrittäjänä, pienen kustantamon vetäjänä, viimeiset vuodet Arabianrannassa. Kohtasin paljon ihmisiä, jotka tulivat ostamaan suosikkikirjastaan toisen kappaleen. Ehkä lahjaksi ystävälle, ehkä osin myös tukeakseen yritystä, jonka toiminnan toivoivat jatkuvan. Nyt entisen toimistoni tiloissa toimii hieroja. Varasin ajan, totesin palvelun erinomaiseksi ja ostin lahjakortin. Kiittääkseni kirjalaatikoita kantanutta äitiäni ja tukeakseni yritystä, jonka toivon jatkavan Arabianrannassa pitkään.
Anna-Riikka Carlson
Kuohu 4/2010