Jury

455
photo

 

AFF-juryssä 2012 vaikuttavat elokuvaohjaaja Reetta Aalto, musiikin ja kuvataiteen moniottelija Sami Sänpäkkilä sekä toimittaja ja kriitikko Olli Sulopuisto.

Elokuvaohjaaja Reetta Aalto ohjannut sekä lyhyttä fiktio-, että dokumenttielokuvaa ja televisiosarjoja. Hänen elokuviaan on palkittu muun muassa Tampereen elokuvajuhlilla – Elää, olla olemassa parhaan opiskelijaelokuvan palkinnolla 2007, ja Tyttöjen ilta sekä yleisöpalkinnolla, että resurssipalkinnolla 2008.

Olli Sulopuisto on freelance-toimittaja, joka kirjoittaa mm. populaarikulttuurista ja tietotekniikasta. Hän avustaa säännöllisesti useita eri julkaisuja. Elokuva-arvosteluja ja  -haastatteluja Sulopuisto on tehnyt Dome.fi-viihdesivustolle vuodesta 2006 lähtien.

Sami Sänpäkkilä toimii sekä musiikin, kuvataiteen, että liikkuvan kuvan parissa taitelijana ja tuottajana. Es-nimisen sooloprojektin lisäksi hän vaikuttaa sellaisissa yhtyeissä kuin Kiila ja Kemialliset ystävät. Hän on levy-yhtiö Fonal Recordsin perustaja ja on ohjannut lukuisia videoteoksia ja musiikkivideoita. Hän sävelsi musiikin Lisa Aschanin pitkään elokuvaan Apinatytöt.

 

Arvovaltainen jury esittäytyy kysymyksien avulla.

1. Millaisia elokuvia katsot mielelläsi ja onko sinulla jotakin tiettyjä
suosikkielokuvia eri tunnelmiin ja fiiliksiin?

Olli Sulopuisto vastaa:

Olen välimallin mies, vähän kuin Kultakutri: ei saa olla liian kuumaa puuroa, mutta ei liian kylmääkään. Julkisesti väitän katsovani kaikenlaisia elokuvia, mutta oikeasti olen nirso. 1970-luvun Hollywood on lähellä sydäntäni, autiolle saarelle ottaisin mukaan Totoron.

Sami Sänpäkkilä vastaa:

Katselen elokuvia jatkuvasti ja käyn myös leffateatterissa taajaan. Nykyään yleensä valitsen leffan sillä perusteella että en ole vielä nähnyt ko. leffaa. Mun on tosi vaikea käydä esim. leffassa tai vuokraamossa kavereiden kanssa koska usein olen jo nähnyt kaikki leffat. Mutta jos pitää valita joku jo nähty leffa niin yleensä näytän kavereilleni lempileffojani, joista pitkä lista seuraavassa vastauksessa…

Reetta Aalto vastaa:

Pidän 60-70-lukujen taide-elokuvista ja aivan erityisesti Bergmannista ja Cassavetesista. Viimeaikoina olen kiinnostunut komedioista yhä enemmän ja nauttinut ryppyotsaisen draaman ohella myös esimerkiksi Julie Delpyn elokuvista. Kaikesta parhainta ehkä kuitenkin on, kun draamassa on komediallisia elementtejä, kuten esimerkiksi Mike Leigh’n elokuvissa. Festareilla katson kaikkea laidasta laitaan, telkkarista taas tulee katsottua kaiken hömpän lisäksi erityisesti dokkareita. Miehen kanssa tapitamme historiallisia draamoja, Ang Leen Järki ja tunteet ja Stephen Frearsin Valheet ja viettelijät ovat kestosuosikkejani.

2. Onko jokin elokuva saanut sinut näkemään tai kokemaan maailmaa toisin?

Olli Sulopuisto vastaa:

Minulla on menossa tylsä vaihe, jolloin en hae elokuvista – tai fiktiosta yleensäkään – niinkään eettisiä ohjeita kuin esteettisiä elämyksiä. Pidän tunteesta, joka syntyy, kun elokuvantekijä hallitsee materiaalinsa. Leffan jälkeen en luultavasti ajattele maailmasta eri tavalla, mutta olen iloinen siitä, että pystyin hetken aikaa näkemään sen jonkun muun silmin.

Sami Sänpäkkilä vastaa:

Kaikki Ingmar Bergmanin elokuvat, Jodorovskyn Holy Mountain, Back to the Future trilogia, E.T., Cherbourgin sateenvarjot, Hayao Miyazakin elokuvat, John Hughesin leffat joista erityisesti Breakfast Club, Threads, The White Ribbon, kaikki John Waters, John Cassavettes, Woody Allen ja Tarkovsky leffat. Dokkareista erityisesti King of Kong ja American Movie. Tässä nämä mitä tuli lonkalta mieleen. Leffat ovat alituisesti muokanneet ja inspiroineet minua mutta en voi sanoa yhdenkään yksittäisen leffan fundamentalistisesti muuttaneen itseäni. Kyse on enemmän kumulatiivisesta efektistä vuosien saatossa.

Reetta Aalto vastaa:

Mielestäni elokuvien tarkoitus ei ole niinkään muuttaa meitä, vaan resonoida meissä jotain sellaista mitä meissä jo on. Parhaimmat elokuvakokemukset aiheuttavat tunteen siitä, etten ehkä olekaan aivan yksin tässä maailmassa, vaan on ehkä olemassa joku toinenkin mahdollisesti jossain, joka kokee samoin kuin minä.

3. Millaisia odotuksia sinulla on tämän vuoden AFFista?

Olli Sulopuisto vastaa:

En ole aikaisemmin ollut festareilla, joten kaikki on uutta ja jänskää.

Sami Sänpäkkilä vastaa:

En ole ennen ollut enkä valitettavasti pääse tänäkään vuonna paikalle. Ensi vuonna sitten!

Reetta Aalto vastaa:

En harmikseni pääse paikan päälle.