Hyvän elämän aineksia

370
hellstrom__kolumni.jpg
hellstrom__kolumni.jpg

Artovalta-palstalla tarkastellaan valtaa, vastuuta ja vaikuttamista.

Asuin viimeiset opiskeluvuoteni ihanassa kommuunissa Kruununhaassa. Kävimme yhdessä avantouinnissa, aloitimme joogan, meillä oli kantabaari ja viikonloppuisin brunssi. Kämppiksiä kaivattiin kotiin, jos he olivat myöhään poissa. Ennen lapsen syntymää oli aika jättää kämppikset ja perustaa uusi perhe.

Arabianranta oli ensisilmäyksellä hyvä. Alueella oli neljä kerrostaloa ja niiden edessä kasa monttuja. Oli kuitenkin ratikka, meri, kirjasto ja taideteollinen korkeakoulu. Päätös ostaa asunto täältä perustui fiilikseen. En edes selvittänyt päiväkotien, koulujen tai leikkipuistojen sijaintia. En juuri miettinyt asunnon jälleenmyyntiarvoa tai lainankorkojen kehittymistä. Valmiissa taloissa oli vain pari asuntoa jäljellä, joten yksi niistä piti ostaa heti.

Olen katsellut asunnon ikkunasta, kuinka maata paalutetaan ja kuunnellut kallion räjäytystä naapurissa, nähnyt kuinka entinen alkoholistien yömaja muuttuu kouluksi ja jäätelötehdas kauppakeskukseksi. Olen seurannut talojen valmistumista, asukkaiden muuttoa ja taiteen ilmestymistä julkisiin paikkoihin. Ensi-ihastuksen jälkeen olen kiintynyt paikkaan, jonka olen nähnyt kasvavan ympärilläni. Ja josta haluan tehdä vielä paremman.

Täällä on yhteisen tekeminen meininkiä ja positiivista energiaa. Alueen rakenne yhteispihoineen ja monipuolisine asukasrakenteineen luo osaltaan mahdollisuudet yhteisöllisyydelle. Täällä on tuttuja, joita on mukava tavata pihatalkoissa ja kylätapahtumissa. Ja varmaankin aikuisia, jotka tarvittaessa komentavat lapsiani.

Vanhuuden haaveeni on päästä mummokommuuniin. Haluan silloinkin ympärilleni ihmisiä, joiden kanssa voin aloittaa uuden harrastuksen, syödä illallisen ja käydä kulttuuririennoissa.

Sanna Hellström 
Kirjoittaja on Vihreiden kaupunginvaltuutettu.