Sain kunniatehtävän haastatella itse Nopsajalkaa Kuohun nuoriso-teemanumerossa! Tunnettu reggaeartisti muisteli omaa teini-ikäänsä ja kertoi muun muassa työnsä parhaista puolista. Haastattelu tapahtui nuorille luontevassa paikassa, Facebookissa.
Missä hengailit nuorena?
Muutimme Espoon Lintuvaaraan ollessani 13-vuotias. Silloin hengailimme Leppävaaran Läkkitorilla, jonkun luona kotibileissä tai sitten vain katuja tallustaen. Lukioon menin Tapiolan lukion musiikkilinjalle ja siitä ajasta suurin osa tuli vietettyä baareissa isoveljen papereilla.
Missä iässä kiinnostuit Musiikista ja missä vaiheessa siitä alkoi tulla työtä?
Kuudennella luokalla ollessani 12 vuotias, luokkatoverini keksivät perustaa bändin ja pyysivät mukaan. Isoveljeni kitaralla aloin harjoittelemaan. Aerosmithiä, AC/DC:tä, R.E.M.:iä ja kaikkea mitä MTV:ltä silloin sattui tulemaan. Kesällä ennen yläasteen alkamista olimme jo muuttaneet, ja kun vanhat kaverit olivat jääneet, oli hyvin aikaa harjoitella soittamista. Usein tuli harjoiteltua jopa yli kymmenen tuntia päivässä. Olen suurimmaksi osaksi opetellut itse soittamaan ja laulamaan muutamia satunnaisia oppitunteja ja kursseja lukuunottamatta. Kirjasto oli hyvä opinlähde ennen Googlea. Lukioaikanani vietin lomat töissä tehtaalla ja varastomiehenä ja käytin tienaamani rahat musiikkilaitteisiin. Lukion jäätyä typerällä tavalla kesken, kun valmistuminen jäi muutamasta kurssista kiinni, olen pyrkinyt elättämään itseni ja myöhemmin perheeni musiikkia tekemällä. Menestys on ollut vaihtelevaa. Silloin kun on pinnalla, tulee työtarjouksia enemmän kuin pystyisi tekemään. Silloin kun on hiljaisempaa, saattaa olla taloudellisesti todellakin tiukkaa
Missä olet opiskellut?
Lukio jäi tosiaan kesken, eikä koulunkäynti ole missään vaiheessa kiinnostanut. Mielestäni olen kuitenkin saanut omatoimisella opiskelullani varsin kattavan yleissivistyksen. Olen aina ollut utelias ja ahkera luonne. Tosin ahkeruuteni suuntautuu usein vain itseäni kiinnostaviin asioihin. Esiintyvän artistin työhön ei noin vain valmistuta koulunpenkiltä. Se vaatii useampia tuhansia matkustettuja kilometrejä ja valvottuja öitä. Soitto- ja laulutaito on toki parempi olla kunnossa ja sen pystyy tietenkin opettelemaan itsenäisesti tai opettajan avustuksella. Esiintymään ei toisaalta opi kuin esiintymällä.
Millaiselta aikataulusi näyttää tällä hetkellä?
Tällä hetkellä viimeistelemme Elokuu-yhtyeemme albumia tammikuun loppuun asti. Helmikuussa treenaamme bändin kanssa kevään ja kesän keikkoja varten. Sen lisäksi tehdään musiikkivideoita Nopsajalalle.
Pahinta ja parasta työssäsi?
Parasta ja pahinta on keikkailu, siihen liittyvä matkustelu ja juhliminen. Parhaita tuntemuksia, mitä elämässä voi olla, on kun pystyy keikalla kokemaan yleisön kanssa jotain erityistä. Se tuntuu kuin jonkinlaiselta matkalta, jossa tunnetilat vaihtuvat käsikirjoituksen mukaan tai yllättäen, päätyen kuitenkin yhteiseen maalin, jossa sitten suihkutellaan shamppanjalla. Se voi yhtä hyvin tapahtua muutaman kymmenen ihmisen kanssa jossain pikkuklubilla tai kymmenentuhannen ihmisen kanssa festivaaleilla. Joskus taas voi tuntua todella raskaalta valvoa vaikkapa puoli kahteen yöllä, päästäkseen viihdyttämään jo vahvasti humaltunutta väkeä, jotka ovat saapuneet paikalle joistain aivan muista syistä kuin kuuntelemaan keikkaani. Tällaiselta keikalta kotiin ajaessa seuraavana päivänä, tai ehkä siitä vielä muutamalle samanlaiselle jatkaessa, voi olo tuntua todella lohduttomalta. Toisaalta monia ikimuistoisia hetkiä on tullut elettyä ystävien kanssa pitkiä ajomatkoja ajaessa, uusiin mielenkiintoisiin ihmisiin tutustuessa, musiikin soidessa ja maljojen noustessa.
Millainen on peruspäiväsi?
Tällä hetkellä, kun levynteko on loppusuoralla, työpäiväni ovat melko samanlaisia, kuin ”normityössä” kävijöilläkin. Heräilen useimpina aamuina 6:30, ennen muita perheenjäseniä ja voin rauhassa juoda kahvit ja lukea sähköposteja. Sitten autan lapsia ja vaimoa aamupalan ja töihin/ kouluun/päiväkotiin lähtemisessä. Olen studiolla 9-10 aikaan ja teemme töitä n. neljään asti iltapäivällä. Illat on omistettu perhe-elämälle ja vastaan puhelimeen harkiten. En myöskään tee musiikkia enää iltaisin, koska muuten on vaikea rauhoittua ajoissa nukkumaan. Parasta tässä työvaiheessa ovat vapaat viikonloput, jotka ovat hyvin harvinaisia silloin kun keikkaillaan. Nyt ehdin viikonloppuisin näkemään kavereita ja tekemään lasten kanssa jotain kivaa. Vaikka mennä pulkkamäkeen tai elokuviin.
Teksti ja kuva : Selina Ala-Nikkola
Tekijä on Helsingin Medialukion ensimmäistä luokkaa käyvä ja valokuvaamista harrastava nuori Arabianrannasta.