Kuohu

Minä ja maisemani -palstalla kohtaavat kaksi kirjoittajaa: toinen Arabianrannasta, Toukolasta tai Vanhakaupungista, toinen kauempaa Suomesta tai maailmalta. Kumpikin tarkkailee samaa teemaa omassa maisemassaan. Tällä kertaa kohtaava Arabianranta ja Septimazo.

Artovalta-palstalla tarkastellaan valtaa, vastuuta ja vaikuttamista.

Asuin viimeiset opiskeluvuoteni ihanassa kommuunissa Kruununhaassa. Kävimme yhdessä avantouinnissa, aloitimme joogan, meillä oli kantabaari ja viikonloppuisin brunssi. Kämppiksiä kaivattiin kotiin, jos he olivat myöhään poissa. Ennen lapsen syntymää oli aika jättää kämppikset ja perustaa uusi perhe.

Esittelyssä neljä erilaista yhteisötarinaa alueeltamme. Pienperheyhdistys, Hämeentien ryhmäkoti, Loppukiri ja Artovan äitien sähköpostilista.

Yksi Arabianrantaan muuttamiseni syistä oli, että aluetta markkinoitiin yhteisöllisenä. Minut tuntevista tämä saattaa vaikuttaa omituiselta, sillä en ole tunnettu erityisen ihmisrakkaana. En helposti näytä nenääni tapahtumissa, joissa on paljon ihmisiä. Se ei silti tarkoita, ettenkö nauttisi yhteisöllisyydestä.

Yhteisöllisyydellä on monia merkityksiä. Jollekin se on luotettavaa naapuriapua, toiselle Airikka Mannerkosken kuvaamaa hiekkalaatikkoelämää yhteispihalla muiden perheiden kanssa. Yhteisöllisyys voi kuulostaa pelottavaltakin. Vaaditaanko minulta jotain? Onko reviirini uhattuna?

Arabianrannassa elää vanhanaikainen kyläyhteisö, jossa naapurit tuntevat toisensa ja apua saa tarvittaessa. Naapureihin on helppo tutustua yhteispihoilla, joilla kaikki halukkaat saavat viettää aikaansa, vaikka oma koti sijaitsisi kauempanakin.