Arabianranta-Toukola-reitti

Ruotsalainen Rörstrand perusti Kaanaanniitylle posliinitehtaan vuonna 1873. Arabian posliini-ja fajanssitehdas aloitti toimintansa jo seuraavana vuonna, tähtäimenään posliinin myynti Venäjälle. Tehdaskorttelin maamerkkinä toimii 50 metriä korkea piippu.

Piipun alapuolella oleva reliefi vuodelta 1943 on nimeltään Posliinimaalareita. Sen suunnittelija Michael Schilkin oli yksi Arabian taideosaston muotoilijoista. Muotoilijat ovat luoneet täällä rakastettuja astiastoja ja keramiikkaesineitä.  

Arabiakeskuksen käytävä yhdistää Hämeentien ja Arabiankadun. Arabiakeskuksen liike- ja toimitilat on rakennettu Arabian vanhaan teollisuusrakennukseen. Siellä on lukuisia kiinnostavia myymälöitä, kirjastoja, posti, kahvila sekä toimistotiloja. Keskuksen käytävällä kannattaa tutustua Arabianrannan pienoismalliin. Arabiakeskus on avoinna arkisin 10.00 - 20.00 ja viikonloppuisin 10.00 - 16.00. Aukioloaikojen ulkopuolella Arabiankadulle joutuu kiertämään ulkokautta.

Näköalatasanteella seistessäsi olet "Vuoden katolla 2004" ja Arabian Parkin päällä. Arabian Parkin katto on osa Arabianrannan keskeistä julkista katu- ja aukiotilasarjaa. Pysäköintilaitoksen sijoittaminen maan sisään on esimerkki nykyaikaisesta monimuotoisesta kaupunkikuvallisesta ajattelusta, jossa autojen olemassaolo hyväksytään, mutta niiden ei anneta hallita maisemaa. Tasanteen puinen taideteos on Rihla-paviljonki (Tiina Rytkönen ja työryhmä 2007). Näköalatasanteen portaat ovat skeittareiden ja scuuttareiden suosiossa. 

Kun katsot kohti rantaa, näet Kaj Franckin puiston (suunnitellut maisema-arkkitehtitoimisto Gretel Hemgård). Puistossa on teoksia, jotka liittyvät Arabian tehtaan historiaan. Näkymän päässä pilkahtaa Kokkoluotoa punaisine mökkeineen.

Kaj Franckin aukio sijaitsee Arabiakeskuksen, raitiovaunun päätepysäkkien ja Kaj Franckin kadun välissä. Aukion joka kulmassa on jotain huomionarvoista, kuten palkittu Heltechin AV-oppilaitoksen rakennus, kaupunkiviljelmät, värikäs seinänkorkuinen taideteos Gländtan Muotoilijankatu 18:ssa ja pitkulainen Kaj Franckin puisto, jossa on useita taideteoksia.

Arabianrannassa taloyhtiöillä ei ole omia, aidattuja alueita, vaan korttelit muodostavat yhteispihat. Jokaiselle pihalle kuuluu oma taidehanke. Yhteispiha 3 sijaitsee Gunnel Nymanin kadun ja Kaj Franckin kadun välissä. Pihan taideteoksia ovat taiteilija Elina Aallon Arabian matto ja porttikäytävässä oleva Anne Siirtolan Arjen palasia.

Tapio Wirkkalan puistosta, joka valmistui vuonna 2012  osana Helsinki World Design Capitol -hanketta, odotettiin yhtä alueen merkittävimmistä taideteoksista. Puiston on suunnitellut amerikkalainen Robert Wilson. Puisto koostuu yhdeksästä pensasaitojen rajaamasta huonemaisesta tilasta, joiden sisällä on erilaisia kotiin liittyviä taide-elementtejä ja teemoja yhdessäololle. Valitettavasti taideteokset ovat kärsineet ajan saatossa - yksi pieni symbolinen ovi on hävinnyt, takkapuista on kadonnut osa ja takka on vaihdettu kertaalleen. Taideteoksia huoltaa Helsingin kaupunginmuseo - kannattaa ottaa sinne heti yhteyttä jos huomaa teoksen osien rikkoutuneen! Valaistus on osa teosta ja sen häiriöistä kannattaa myös ilmoittaa. Pidetään huolta erityisestä maamerkistä!

Kadunnimet

Toukolan alueella sijaitsevien huviloiden tontteja ja katuja nimettäessä tuntuivat ne olevan kovin kaukana Helsingin keskustasta. Sen vuoksi ne saivat myös eksoottisia nimiä, kuten Damaskuksentie, Koreankatu ja Intiankatu.

Uuden Arabianrannan alueella monet kadut ovat saaneet nimensä Arabian tehtaalla työskennelleiden muotoilijoiden mukaan. Osa alueen kaduista on nimetty puolestaan eurooppalaisten pääkaupunkien mukaan, kuten Berliininkatu, Brysselinkatu ja Lontoonkatu. Nämä nimistöt kuuluvat ryhmään EU-maiden pääkaupungit. Ehdotus nimistä tehtiin vuonna 1995 Suomen liityttyä Euroopan Unioniin. "Pyrkimys urbaaniin kansainväliseen kaupunkiin näkyy siinäkin, että katu-perusosaa on alettu viljellä entistä useammin tien asemesta. Vuosi 1995 oli eräänlainen vedenjakaja kadunnimistössä", arvioi asemakaava-arkkitehti Ann-Marie Wangel Helsingin Sanomissa vuonna 2000.

Yhteispiha 2:n on suunnitellut maisema-arkkitehtuurin professori Jyrki Sinkkilä. Kasvillisuudeltaan kiintoisalla pihalla on mm. koristeomena-, kirsikka-, ja luumupuita. Pihan kulkureitin varrella on levähdyspaikka ja muuntamon katto toimii terassina. Taideteokset sijoittuvat porrashuoneisiin ja korttelin läpäisevän reitin varrelle. Kirsi Kivivirran teos Seinät puhuvat seinät koostuu eri-ikäisten ihmisten tarinoista.

Siniset hetket on taiteilija Tiina Veräjänkorvan teos vuodelta 2004. Pergolamainen teos sijaitsee Toini Muonan pihalla. Sininen oli keraamikko Toini Muonan usein käyttämä väri. Muona työskenteli eläköitymiseensä saakka Arabian tehtailla. Teos koostuu keraamisista, sinisistä elementeistä, jotka muodostavat asuinrakennuksen eteen kaarevan viivan. Etualan siniset kuutiot on tarkoitettu istuskelupaikoiksi, mutta aikojen saatossa ne ovat rikkoutuneet. Nykyään paikalla onkin kyltti "älä nouse teoksen päälle". Kahden rakennuksen välissä olevat siniset pylväät kehystävät rantamaisemasta elävän taulun.