Metropolia-teatteri esittää oman versionsa Aapelin klassikosta Pikku Pietarin piha. Esitys sai ensi-iltansa 29.6. ja esitykset jatkuvat elokuun loppuun.
Esityksen uudelleen dramatisoinnista vastaa ohjaaja Seppo-Ilmari Siitonen, joka on sisällyttänyt teokseen Kai Olanderin säveltämän ötökkäoopperan. Ötökkäooppera perustuu suomalaisten runoilijoiden ötökkärunoihin. Laulujen myötä esitykseen rakentuu aivan oma ötökkämaailma.
Pihan lasten esittämillä ötököillä on merkittävä ja kantaaottava rooli esityskokonaisuudessa. Ötökät tanssivat ja laulavat ja tuovat samalla nykyaikaa vanhaan tekstiin. Musiikkiosiot ovat taidokkaita ja hauskoja ja niissä musisoivat Metropolian Pop-jazz -musiikin opiskelijat. Musiikkinumeroiden koreografiasta vastaa esityksen toinen ohjaaja Mimosa Lindahl.
Pikku Pietari kiipeää toisinaan katolle juttelemaan askarruttavista asioista, kenenkäs muun kuin itse Jumalan kanssa. Kattokohtaukset ovat seesteisen rauhallisia ja jopa vangitsevan hypnoottisia. Katon käyttäminen toiminnallisena ratkaisuna tuo esitykseen yllättävän tason.
Pikku Pietarin piha käsittelee vakavia asioita kuten alkoholismia, kuolemaa, eroa ja ikävää. Näytelmä on kokonaisuudessaan kuitenkin positiivisesti sävyttynyt, ja siitä saa itselleen hyvän mielen.
Lähes kaksi ja puolituntinen esitys sisältää väliajan, ja myös yleisö saa osallistua eri osioissa Pikku Pietarin yhteisön tapahtumiin. Erikoisnumero on kihlajaisten pellehyppy, mikä tosin tuo esitykselle hivenen lisää kestoa. Silti se kohottaa esitykselle yhteisöllistä pihajuhlan tuntua.
Ötököillä näyttää olevan kyky houkutella aurinko paikalle, vai johtuukohan se Jumalan läsnäolosta… Tähän asti esityksissä on lämpöä riittänyt, joten toivotaan hyviä säitä myös elokuun näytäntöihin.
Teksti: Satu Kojo 6.7.2011