Tähdet tuikkivat ja laineet hohtavat pilvisellä ja sumuisellakin säällä Posliinikadun Valopelissä, joka on yksi ns. prosenttitaiteen taideteoksista.
Asukkaalle teokset ovat jo osa kotiseutumaisemaa ja maamerkkejä, jotka piristävät ja tuovat vaihtelua ympäristöön. Osa taideteoksista on paremmin esillä talven jälkeen ja valoteokset erottuvat selvemmin pimeällä säällä.
Ylväänä katonharjassa oleva iso Tuulenpesä Birger Kaipiaisen kadulla muistuttaa pian saapuvista muuttolinnuista, joskus pesässä toivoisin näkeväni oikean lintuparven. Howard Smithin värikkäät metalliteokset näkyvät kauas ja ne yllättävät talojen välissä. Mieleeni tulee itse taiteilija, ystävällinen ja sympaattinen Howard Smith Fiskarsissa. Olisi hauska kuulla miten hän on päätynyt juuri tällaiseen teokseen ?
Yksi lempitilateoksistani rannan lähellä on keraamisista laatoista tehty värikäs Arabian matto. Sillä pääsen lentämään hetkeksi kauas eksoottiseen kulttuuriin, Tuhannen ja yhden yön tarinoihin ja omien matkojeni muistoihin. Lähellä olevat rantapuiston pitkät Laiturit sen sijaan kutsuvat pian lämpöisille kesäisille merituulien viilentämille piknikeille, eväskorien ja ystävien kanssa. Päivittäisten kävelyreittien varrella olevat taideteokset ovat varsin tuttuja, harvemmin nähtyjen teosten kohdalla pysähdyn niitä yhä katselemaan. Arcadan edessä olevia raukeasti makaavia leijonia en voi vain ohittaa, niin tyytyväisiltä ne näyttävät oloonsa.
Monta taide-elämystä on vielä näkemättä rappukäytävissä, talojen seinämissä tai muuten vaan kohtaamatta. Mielenkiintoista olisi taideteoksia tehneiden taiteilijoiden tapaaminen ja kuulla heidän omakohtainen kertomus teoksen syntyvaiheesta ja valinnoista.
Jos taideteokset vietäisiin pois tulisi niitä varmasti ikävä ja Arabianranta olisi
mielikuvitukseton ja tavanomaisempi asuinalue.
Maarit Kaartinen on asunut aikaisemmin Vallilassa ja nauttii
nyt Arabianrannassa meren läheisyydestä.