Aalto-yliopisto lupaa muuttaa maailmaa

361
aaltoja_tuuli_sotamaa.jpg
aaltoja_tuuli_sotamaa.jpg

Miten maailma muutetaan, kuka sen muuttaa, millä resursseilla, kenen luvalla, missä ajassa ja mihin suuntaan? Minulla on unelma Aallosta, joka toimii maailmanlaajuisten yhteiskunnallisten haasteiden äärellä, siellä missä tukea huutavasti tarvitaan.

Unelma on jo osittain totta. Tutkimuksella ja tieteellä haetaan jatkuvasti ratkaisuja suuriin yhteiskunnallisiin asioihin, kuten energian riittävyyteen, puhtaan veden turvaamiseen ja kehitetään uusia liiketoimintamalleja köyhyyden vähentämiseksi. Toimintaa on paljon ja sitä syntyy jatkuvasti lisää. Opiskelijat janoavat mahdollisuuksia päästä mukaan vaikuttamaan.

Eri puolilla maailmaa yliopistot luovat rakenteita ja ohjelmia, jotka reagoivat fundamentaaleihin haasteisiin – kuten köyhyyteen, lapsikuolleisuuteen, slummiutumiseen ja kodittomuuteen.

Pystyisimmekö me samaan ja vielä parempaan?

Voisimmeko me toimia yhteiskuntavastuuhankkeiden kärjessä, olla aloitteentekijöitä, haastajia ja mahdollistajia? Voisiko Aalto-yliopisto olla se organisaatio, jolla on tahto ja yhteistyöresurssit toimia herkästi maailman eri kolkissa ja auttaa ihmisiä, joilla ei ole mahdollisuutta valita?

Mutta samalla kun suuntamme toimintaa katastrofialueille ja kehitämme Afrikan köyhiin maihin innovatiivisia ICT-ratkaisuja, tulee myös oma jokapäiväinen, arkinen toimintamme yliopistona ottaa vakavasti.

Minulla on unelma, jossa Aalto toimii rohkeana suunnannäyttäjänä myös kotimaassa. Tässä unelmassa Aalto nostaa esiin yhteiskunnallisia asioita, rakentaa keskustelua ja toimii – etenkin toimii!

Mitä jos kaikissa niissä tilaisuuksissa, joita järjestämme tarjottaisiin kotimaisista puhtaista raaka-aineista tehtyä ruokaa. Entä jos Aalto julistautuisi appelsiinimehuttomaksi vyöhykkeeksi, jossa juodaankin kotimaisista marjoista ja hedelmistä valmistettua vitamiinirikasta mehua sesongeittain vaihdellen. Entä jos yliopistoruokailu kokisi perustavaa laatua olevan muutoksen. Millainen kerrannaisvaikutus sillä olisi kotimaiseen työllisyyteen?

Mitä jos olisimme valmiita maksamaan hiukan lisää siitä, että yliopistoon hankittavat kalusteet olisi valmistettu kestävistä materiaaleista. Entä jos ostaisimme vain niiltä, jotka käyttävät kotimaista uusiutuvaa puuta kalusteiden raaka-aineena, eikä sitä joka on halvinta.

Voisiko Aalto-yliopisto saada aikaan muutoksen liikkeen. Voisimmeko tehdä maailmasta paremman paikan elää? Jos minulta kysytään vastaus on myöntävä. Kyllä!

Tuuli Sotamaa
Kirjoittaja on muotoilija ja Aalto-yliopiston strategisten tapahtumien päällikkö.

Kuohu 4/2010