Näköalatasanteella seistessäsi olet ”Vuoden katolla 2004” ja Arabian Parkin päällä. Arabian Parkin katto on osa Arabianrannan keskeistä julkista katu- ja aukiotilasarjaa. Pysäköintilaitoksen sijoittaminen maan sisään on esimerkki nykyaikaisesta monimuotoisesta kaupunkikuvallisesta ajattelusta, jossa autojen olemassaolo hyväksytään, mutta niiden ei anneta hallita maisemaa. Tasanteen puinen taideteos on Rihla-paviljonki (Tiina Rytkönen ja työryhmä 2007). Näköalatasanteen portaat ovat skeittareiden ja scuuttareiden suosiossa.
Kun katsot kohti rantaa, näet Kaj Franckin puiston (suunnitellut maisema-arkkitehtitoimisto Gretel Hemgård). Puistossa on teoksia, jotka liittyvät Arabian tehtaan historiaan. Näkymän päässä pilkahtaa Kokkoluotoa punaisine mökkeineen.
Pysäköintilaitos
Näköalatasanteen portaiden alla oleva tila on hyödynnetty paikoitukselle. Pysäköintilaitoksen ilmastointikonehuone nousee lasisena aiheena aukiolle ja valaisee sitä pimeällä.
Tasanteelle sijoitettu ja opiskelijatyönä tehty Rihla-paviljonki muistuttaa arkkitehtuurin, rakenteen ja taiteen välisen yhteistyön merkityksestä puurakentamisessa. Paviljongin on suunnitellut Tiina Rytkönen ja työryhmä, TKK PRA-studio vuonna 2007, jolloin se oli myös vuoden puupalkintoehdokkaana. www.mastersofarts.fi
Tasanteen lähellä kohoaa vuonna 2002 valmistunut iloinen ”legotaloksikin” kutsuttu Heltechin AV-oppilaitoksen rakennus. Värikäs, tilkkutäkkimäinen teräsohutlevyjen kirjoma ulkopinta on helppo huomata. Rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Pentti Kareoja ARK-house arkkitehdit Oy:stä. Oppilaitos voitti Teräsrakenneyhdistys Ry:n järjestämän Teräsrakennepalkinnon vuonna 2002. AV-oppilaitoksessa annetaan opetusta mm. audiovisuaalisessa viestinnässä, tietotekniikkaan liittyvässä kuvankäsittelyssä ja kuvantuotannossa uusmediaa varten.
Näköalatasanteelta näkyy porrastettu, pitkänomainen Kaj Franckin puisto. Niukkaeleisen puiston on suunnitellut maisema-arkkitehtitoimisto Gretel Hemgård. Puiston jippo on optinen harha: puiston länsipäästä, ratikan kääntöpaikalta katsottuna puisto näyttää tasaiselta nurmikentältä.
Puistossa on useita suomalais-amerikkalaisen Howard Smithin suunnittelemia taideteoksia, jotka liittyvät Arabian tehtaiden historiaan. Sinisistä, laatoitetuista seinistä voi etsiä tunnettujen muotoilijoiden ja keraamikkojen nimiä. Pimeällä teos loistaa sinistä valoa.
Arabian tehtaalta rantaan johtavat Muotoilijankadun ja Rörstrandinkadun väliset kadut on nimetty tunnettujen suomalaisten muotoilijoiden mukaan. Pohjoisin, Muotoilijankadusta seuraava, on Birger Kaipiaisen katu, seuraava Kaj Franckin katu, sitten Gunnel Nymanin katu ja eteläisin Toini Muonan katu.
Kuvissa Rihla-paviljonki sekä näkymä Kaj Franckin puistoon
Arabianrannan muotoilijat
Birger Kaipiainen (1.7.1915 Pori – 18.7.1988 Helsinki) ei voinut nuorena sairastamansa polion vuoksi käyttää dreijaa ja sairauden sanotaan muutenkin herkistäneen hänen tyyliään. Hän pääsi vuonna 1937 Arabian taiteilijaksi ja oli siinä tehtävässä lähes koko ikänsä. Kaipiaisen töille tyypillisiä ovat tyylitellyt luontoaiheet, etenkin kuovi ja orvokki. Kaipiaisen tuotantoa leimasi nostalgia ja kaipuu kauniiseen maailmaan. Hänen tunnetuimpia tuotteitaan ovat Paratiisi-astiasto ja suuri keramiikkahelmistä koottu reliefi Kuovit sateessa. Kaipiainen suunnitteli Arabialle myös seinävateja ja laattoja, mm. vuosilautasia. Hänet palkittiin vuonna 1963 Pro Finlandia -mitalilla.
Kaj Franck (8.11.1911 Helsinki tai Viipuri – 26.9.1989) on kansainvälisesti tunnetuimpia suomalaisia keramiikka- ja lasimuotoilijoita. Häntä on kutsuttu ”suomalaisen muotoilun omaksitunnoksi”. Hän karsi muotoilussaan pois kaiken tarpeettoman ja ylimääräisen. Hänen tunnetuimpia suunnittelutöitään ovat Kilta-sarja, Kartio-lasit ja Teema-sarja. Franck voitti urallaan monia suunnittelukilpailuja. Hän sai Pro Finlandian vuonna 1957, professorin arvonimen vuonna 1972 ja Lontoon Royal College of Artin kunniatohtorin arvon vuonna 1983. Franckin isoisä arkkitehti ja kirjailija Johan Jacob Ahrenberg toimi myös suunnittelijana Arabian tehtaassa 1800-luvun loppupuolella.
Gunnel Nyman o.s. Gustafsson (19.9.1909 Turku – 7.10.1948) valmistui huonekalupiirtäjäksi, mutta hänet tunnetaan parhaiten lasitaiteilijana. Hän työskenteli ennenaikaisesti päättyneen uransa aikana mm. Riihimäen, Nuutajärven ja Iittalan lasitehtaissa. Lasinmuotoilun lisäksi hän suunnitteli myös huonekaluja, valaisimia ja tekstiilejä. Vuonna 1951 Gunnel Nymanille myönnettiin lasitöistä IX Milanon triennaalissa postuumisti kultamitali.
Toini Muona (19.11.1904 Helsinki – 23.6.1987 Helsinki) valmistui alun perin mallipiirtäjäksi, mutta jatkoi keramiikkaopintoja. Vuonna 1931 hänet palkattiin Arabian tehtaalle, ja vuonna 1933 hänestä tuli sen tuoreen taideosaston taiteilija. Muona oli Arabian palveluksessa eläkkeelle jäämiseensä asti eli vuoteen 1970. 1940-luvulla Muona kuului suomalaisen keramiikkataiteen suunnannäyttäjiin. Hänen töitään oli Arabian taideosaston taiteilijoiden yhteisnäyttelyissä Pohjoismaissa. Muonalla alkoi uusi luomiskausi 1960-luvulla, ja sen tuloksena muodot pelkistyivät. Hän teki suuria vateja, joissa oli geometrisia kuvioita. Keramiikan lisäksi Muona suunnitteli tekstiilejä ja lasia.