Vielä 1800-luvulla Kumtähden kenttä oli selvästi kaupungin ulkopuolella, joskin kaupunkiin johtavan tien varrella. Ylioppilaat pitivät siellä useita kertoja kevätjuhlan kukanpäivänä 13. toukokuuta. Kuuluisin näistä juhlista pidettiin vuonna 1848, jolloin Maamme-laulu esitettiin ensimmäisen kerran julkisesti. Sata vuotta myöhemmin, vuonna 1948 paikalle pystytettiin muistomerkki. Kansallislaulun laulaminen muistomerkin luona on edelleenkin yksi Ylioppilaskunnan Laulajien Flooran päivän traditioista.Täällä kannattaa katsoa puita (ja sulkea korvansa melulta); perinteisiä helsinkiläisiä puistopuita ovat mm. lehmukset, vaahterat ja tammet. Puiston komeat havupuut ovat harmaapihtoja. Keskellä puistoa on kaksi majesteettisen suurta vanhaa poppelia. Toukoniityn puistosta on löydetty ja otettu taimituotantoon ”Toukoniityksi” kutsuttu vaaleanpunakukkainen pensasruusu, jota ei tavata muualla kaupungissa.
Maamme-laulun muistomerkki
Kuvanveistäjä Viktor Jansson on muovaillut J.L. Runebergiä, Fredrik Paciusta, Zacharias Topeliusta ja Fredrik Cygnaeusta esittävät pronssiset medaljongit Maamme-laulun muistomerkkiin. Muistomerkki-kokonaisuuden vesialtaineen on suunnitelllut arkkitehti Erik Bryggman. Viktor Jansson on tunnettu lukuisista julkisista veistoksistaan, joita luonnehtii arkkitehtuurimainen klassismi. Erik Bryggmanin tuotannon juuret olivat aistikkaassa uusklassismissa. Fredrik Paciuksen säveltämä ja J.L. Runebergin sanoittama Maamme-laulu sai ensiesityksensä ylioppilaiden Floran päivän juhlassa 13.5.1848 Kumtähden kentällä. Sen muistoksi pystytetty muistomerkki paljastettiin Maamme-laulun ensiesityksen 100-vuotisjuhlien kunniaksi 13.5.1948.
Pitkänä kulkueena ylioppilaat marssivat Senaatintorilta Pitkänsillan yli Kumtähden juhlakentälle, jonne oli pystytetty Helsingin naisten ylioppilaille lahjoittama uusi lippu, valkoiselle silkille ommeltu Suomen vaakuna laakeriseppeleen ympäröimänä. Poliittisista syistä tätä lippua ei saanut kantaa kulkueen etunenässä, kuten ylioppilaat olivat toivoneet, mutta sen pystyttämiseen saatiin kuitenkin lupa. Katselijoita oli kerääntynyt kolmisentuhatta; tapauksen historiallisuus ymmärrettiin pääkaupungissa, jonka asukkaat saivat nyt olla näkemässä, miten kansallisuusaatteen historiaa Suomessa luotiin. Suomen uuden lipun hulmutessa laulettiin kentän reunalla, Paciuksen itsensä johtaessa Maamme-laulu, jonka sanat olivat jo vuoden verran olleet yleisessä tiedossa, mutta jonka sävel kuultiin nyt ensi kertaa. Cygnaeuksen puhe ei säästynyt jälkimaailmalle. Siitä huolimatta se lienee ollut vaikutuksiltaan merkityksellisin puhe, mitä Suomessa on milloinkaan pidetty. Se jäi elämään kuulijoiden sydämissä muuttuakseen vähitellen aktiivisiksi teoiksi. Kansallislaulun laulaminen muistomerkin luona on edelleenkin yksi ylioppilaiden Floran päivän traditioista.
Eino E. Suolahti, Helsingin neljä vuosisataa; www.taidemuseo.fi
Toukoniityn puisto
Toukoniityn puistossa kasvaa perinteisiä helsinkiläisiä puistopuita, mm. lehmuksia, vaahteroita, vuorijalavia, saarnia ja tammia. Puiston komeat havupuut ovat harmaapihtoja (Abies concolor), jonka tunnistaa harmahtavista, hyvin pitkistä pehmeistä neulasista. Keskellä puistoa on kaksi majesteettisen suurta vanhaa poppelia. Nelihaarainen poppeli on ruhtinaanpoppeli (Populus ’Rasumowskiana’) ja sen lähellä kasvava yksirunkoinen poppeli on berliininpoppeli (Populus x berolinensis).
Toukoniityn puistosta on löydetty ja otettu taimituotantoon ”Toukoniityksi” kutsuttu vaaleanpunakukkainen pensasruusu. Puistossa, lähellä Hämeentietä edelleen kasvavan punaversoisen pensasruusun arvellaan olevan vuosina 1946-1957 kaupunginpuutarhurina toimineen Bengt Schalinin sinne suunnittelema ja istuttama. Samanlaista ruusua ei kasva muualla Suomessa eikä sitä ole kyetty tunnistamaan. Tätä ”Toukolan omaa” ruusua on nykyään saatavissa taimimyymälöistä nimellä Rosa blanda ”Toukoniitty”. www.suomalainentaimi.fi
Puiston pohjoisosaa reunustaa Helsingistä tuttu, harmaa metallikaide. Tämä valuraudasta ja teräsputkesta valmistettu Insinööri-aita on yksi Helsingin omista ns. antiikkikaidemalleista. Kaksi muuta ovat nimeltään Pormestari ja Arkkitehti. www.hel2.fi
Ylh. kuvassa Maamme-laulun muistomerkki. Vieressä Insinööriaita, yksi Helsingin tunnusomaisista ns. antiikkiaidoista.
Urs Beat Roth -taideteos
Kotisaarenkatu yhdistää Kumtähdenkentän historiallisen Maamme-laulun muistomerkin ja rantapuiston saarelle pystytettävän anamorfisen taideteoksen, jossa matematiikan ja optisen harhautuksen keinoin kiinnitetään huomiota näkemiseen. Teos leikittelee näin näköaistilla ja muistuttaa siten alueen näkövammaisista käyttäjistä ja heidän huomioimisestaan. (Valmistuu vuonna 2012; sijainti: Kotisaarenkadun alkupään edustalla sijaitseva pieni saari; Maisemasuunnittelu Hemgård) http://arts.aalto.fi
Floorantie 5
Arkkitehti Jaakob Solla ryhtyi hankkeeseen, jonka myötä Helsingin Toukolaan valmistui kahteen taloon yhtensä kuusi monikerroksista Town House -asuntoa. Solla kertoo luonnostelleensa tilaratkaisujen perusidean jo varhaisessa vaiheessa. Keskeisenä arkkitehtonisena ideana hän pitää avointa ja valoisaa tilaratkaisua, mikä on toteutettu suurten ikkunapintojen ja kerrosten limityksen avulla. Talot valmistuivat 2007.
Toinen Floorantien town house -taloista.